Onko mahdollista, etten ole koskaan kirjoittanut puhtaasti ilmastonmuutosta koskevaa juttua? En ymmärrä miten se on mahdollista, sillä perustan koko tulevaisuuden suunnitelmani ilmastonmuutokselle ja ajattelen ilmastonmuutosta joka päivä. Nyt luen kirjaa nimeltä Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla (Helne, Hirvilammi & Laatu, 2012), ja siinä tuli niin oiva tiivistys asioista, miten ilmastonmuutos ihmiseen vaikuttaa, etten malta olla hieman referoimatta sitä tänne blogiini. Monet teistä saattaa tietää aiheesta enemmän kuin minä, mutta toivon että blogiani lukee myös ne, jotka eivät asiaan ole perehtyneet sekä ne, joita ei vaan kiinnosta. Tämän jutun voi lukea myös siksi, että ymmärrätte, miksi hypin seinille.

Voimme käyttää erillisen blogi-istunnon sitten siihen väittelyyn, kuinka paljon ihminen vaikuttaa toimillaan ilmaston luonnolliseen muutokseen. Yleisenä riskirajana pidetään kahden asteen lämpötilanousua. Jo tällä hetkellä kärsimme ilmaston lämpenemisen aiheuttamista ongelmista, mutta jos ylitämme kahden asteen lämpenemisen, seuraukset ovat jokseenkin vakavat. Nykyisen politiikan ja käyttäytymisemme valossa näyttää siltä, että emme pysty estämään kahden asteen nousua. Nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomessa pyritään YK-tasolla sellaiseen ilmastosopimukseen, joka rajoittaisi lämpenemisen kahteen asteeseen. Käytännössä siis sen sijaan, että voisimme vielä yrittää vaikuttaa radikaalilla politiikalla lämpenemiseen, varaudummekin ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomiin ongelmiin. Ja niitähän piisaa.

Ilmastonmuutos vaikeuttaa ruoantuotantoa monilla alueilla lisääntyvien tuholaisten, äärimmäisten sääilmiöiden, tulvien, kuivuuden, myrskyjen, ja vedenpinnan nousemisen takia. Pahin tilanne tulee olemaan todennäköisesti jo valmiiksi ruoanpulasta kärsivillä alueilla. Oman näkemykseni mukaan ihminen on valmis tekemään mitä vaan elääkseen, saadakseen ruokaa. Tällä on siis vaikutuksensa muuttoliikkeisiin ja sotiin.

Ilmastonmuutos aiheuttaa aavikoitumista ja merenpinnan nousua, jolloin ihmiset joutuvat muuttamaan yhä pienemmille alueille sinne, missä elintila on kelvollista. Väestötiheys, sosiaaliset jännitteet ja konfliktien todennäköisyys kasvaa ja kilpailu elintilasta kiihtyy. Meidänkin naapurissa voi pian asua ilmastopakolainen, tai tuhat.

Ilmaston lämpeneminen on pitkälti rikkaiden maiden syytä, mutta köyhät maat joutuvat kantamaan kaikista hirvittävimmät seuraukset. Seurauksena ilmastonmuutoksesta köyhemmät ovat entistä köyhempiä ja huono-osaisempia. Myös Suomessa todennäköisimmät kärsijät ovat heikkotuloiset, joilla ei ole varaa ympäristöveroihin tai kallistuneeseen energiaan.

Ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa markkinoilla häiriötiloja ja vaikeuttaa yritysten toimintaa, ja ennakoitavuutta. Säähän liittyvät ääri-ilmiöt saattavat vahingoittaa kaupunkien infrastruktuuria. Näin hyväosaisetkaan eivät ole turvassa riskeiltä. Vapise porvari.

Ilmaston lämpenemisellä on vaikutuksia myös fyysiseen ja psyykkiseen terveyteemme. Kesäiset helleaallot ja uudet eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit ovat uhka. Myös entistä pilvisemmät kesät saattavat kaamoksellaan vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin. Tätä kautta terveydenhuollon vaatimukset nousevat, mutta mitä tapahtuukaan terveydenhuollon toiminnassa ilmaston muutoksen seurauksena? Ilmastonmuutos heikentää kasvutalouden toimintaedellytyksiä, jolloin se heikentää valitettavasti myös sosiaalisia palveluja. Epävarmalla taloudella on vaikutuksensa terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Jos meillä on jo nyt ongelmia vastata Suomen ikärakenteen kautta syntyneeseen hoitopulaan, joka on ollut tiedossamme vuosikymmeniä, niin kuinka voimme vastata äkisti ja arvaamatta tapahtuviin muutoksiin? Monella on varmasti jo mielipiteensä nykyisestä terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta, mutta tämä sektori ei ole vielä edes kohdannut niitä suurimpia haasteita.

Jos nämä ongelmat eivät puhkea täyteen loistoonsa meidän aikana, tapahtuu se meidän lasten aikana. Jotta maapallon tulevaisuus olisi kestävällä pohjalla, pitäisi jokaisen ihmisen hiilidioksidipäästöjen laskea vuoteen 2050 mennessä 0,4 tonniin per henki. Vastaava luku Suomessa muutama vuosi sitten oli 10,7. Siitä voi laskea, millaisia muutoksia tarvitsemme. Muutoksen tulisi tapahtua poliittisen ohjauksen kautta, mutta sitä ei tarvittavassa mittakaavassa tule tapahtumaan niin kauan kun emme sitä vaadi. Muutos lähtee siitä, että me yksilöinä ymmärrämme, miten elintapojemme tulee muuttua.

Sukset jalassa kohti juhannusta!