Kiitos kaikille lukijoille saamastani palautteesta, joka oli pääasiallisesti positiivista. Olen onnellinen, jos pystyn ilmaisemaan näitä asioita niin, etteivät ne tunnu vierailta tai vaikeilta. En osaisi itsekään tuoda asiaa esille tällä tavalla, ellei minulle olisi sitä rautalangasta väännetty. Jotenkin supersiistiä, että teitä kiinnostaa. Henkilökohtaisesti aihe on lähellä sydäntäni, ja koen onnistumisen tunnetta, jos (o)saan selittää, miksi maailmankatsomukseni on sellainen kuin se on. Nyt seuraa siis osa kolme.

Vielä keskiajalla koronkiskonta oli laitonta eikä rahan lainaamisesta saanut periä maksua. Koronperintä oli epäeettistä, sillä kaikki ymmärsivät, että jokaisen hyvinvointi syntyi tavallisen kansan tekemästä työstä. Ei ollut oikein tehdä rahaa rahalla, eihän se hyödyttänyt yhteiskuntaa millään tavalla.

Rahan lainaamisesta kuitenkin perittiin korkoa rangaistuksen pelosta huolimatta. Koron pyytäminen yleistyi siinä määrin, että valtaa pitävällä kirkolla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin hyväksyä korko. Pääsihän kirkkokin tuloista osalliseksi. Määrättiin, että vain tietyn määrän ylittävä osuus katsottiin koronkiskonnaksi. Tuolla määräyksellä mahdollistettiin pankkitoiminta. Nyt pankkiirit lainasivat tallettajien kultaa ja korvauksena maksoivat heille korkoa, sitten he lainasivat kultaa eteenpäin pyytämällä siitä hieman enemmän korkoa. 

Pankkien holveihin alettiin tallettaa yhä enemmän kultaa. Kuka olisi halunnut jättää käyttämättä mahdollisuuden tehdä rahaa rahalla? Rahan käyttö yleistyi. Kullan sijaan käytettiin vain seteleitä ja kullan annettiin maata holveissa. Yhteiskunnan kehityksen kannalta oli toki positiivista, että nyt raha oli myös tavallisen kansan saatavilla. Rahoituksen saaminen mahdollisti tieteen ja teknologian nopean kehityksen, kun raha ohjautui tuottaviin kohteisiin. Yhteiskunnan kehityksen kannalta rahan synnyssä on ollut merkittävän paljon positiivista. Silti tällöin taisi syntyä sanonta, että köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, kun rikkaat saivat talletuksilleen edelleen tuottoa ja varattomat joutuivat pulaan velkojensa takia. Eikä tässä kohtaa jutun juonta moraali vielä ollutkaan pahasti koitoksella.

Tällä hetkellä, jos kysytään osalta peruskouluista ja lukioista valmistuneilta, mitä on pankkitoiminta, selittäisivät he edellä mainitun historian, jossa pankki lainaa edelleen ihmisten sinne tallettamia rahoja. Näin pankkitoiminta tuntuu järkevältä ja hyvältä asialta: onhan se mahdollistanut minunkin asuntolainani. En tietenkään halua väittää, että juuri sinä et tietäisi pankin toiminnasta tarpeeksi. Ja luovuttamatta uskottavuuttani tässä asiassa myönnän, etten itsekään aivan tajua pörssin ja rahoituslaitosten kaikkia termejä ja kiemuroita. Mutta sen ymmärrän, missä kohtaa näissä hommissa mentiin pieleen.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut koron ongelmasta. Lainanottajan tulee tietyssä ajassa maksaa pankille takaisin ottamansa laina ja sen lisäksi myös lainasta muodostunut korko. Jokaisen tulee siis haalia itselleen takaisinmaksuun mennessä (tässä tapauksessa kultaan oikeuttavia seteleitä) enemmän kuin mitä itse on rahajärjestelmään laittanut. Rahaa tarvitaan siis koko ajan lisää, sillä uusia lainoja otettaessa syntyy aina uutta korkoa.  Mistä tuo ylimääräinen raha saadaan? Miten aikanaan kultaa saatiin järjestelmään lisää, jotta kaikki korot voitiin maksaa?

Sillä välin, kun rikkaat rikastuivat ja tavallinen tallaaja kärsi rahan puutteesta, seisoi arvon tuottanut kulta pankkiirien holveissa. Ei kukaan enää halunnut käydä vaihtamassa seteleitään kullaksi, sillä maksuksi riitti tieto kullan olemassa olosta. Pankkiiria kylläkin ihmetytti, mitä ihmeen arvoa koko kullalla edes oli. Hän ymmärsi, että rahan arvo perustui ainoastaan uskoon rahan arvosta. Eivät muut tienneet, kuinka paljon heidän holvinsa todellisuudessa sisälsivät kultaa. Rahan lainaaminen oli pankkiireille hyvää liiketoimintaa, mitä enemmän he lainasivat, sitä enemmän he saivat korkotuottoa itselleen. Ainoa pankkiirien liiketoiminnan kasvua rajoittava tekijä oli rajallinen kullan määrä. Uusia lainoja kun ei voinut myöntää, jos kultaa ei ollut holvissa lainaa vastaavaa määrää. Sitten pankkiiri sen idean sai: Mitähän jos tekisinkin kultaan oikeuttavia seteleitä hieman enemmän, kuin kultaa oikeasti on?