Tänään on sellainen tunne, oikeastaan ensimmäistä kertaa ihan kunnolla, että voi jospa vois juoda jotain keskushermostoon vaikuttavaa. Jotenkin raskas, hektinen ja ylitöinen viikko. Lisäksi kävin lukemassa kaupungin budjettiehdotusta vuodelle 2013 sekä katsoin kuluttamisesta kertovan dokumentin Tavarataivas. Päätä on särkenyt kolme päivää putkeen. On väsynyt olo. Tähän kaikkeen harteiden painoon ratkaisuksi luulisin alkoholin.

Nyt kai eletään sitten sellaista hetkeä, että pitäisi suorittaa suurta itsetutkiskelua, jotta voisi tosissaan muuttaa toimintamallejaan tulevaisuudessa. Nyt nimittäin ajattelen lähinnä, että ”no, kyllä tässä nyt vielä jaksaa, mutta sitten kun tää tipaton on ohi, niin ai että!” Kuvittelen mielessäni kaikkia eri juomavaihtoehtoja ja niitä puuhasteluja, joita juomien parissa tykkään tehdä. Juurikin tätä olen pelännyt tämän projektin ajan: entä jos en opi mitään?

Eihän alkoholittoman elämän hyvät puolet ole mitään uusia käsitteitä. Jo kauan olen tiennyt, että alkoholilla juhliminen vie sikeät yöunet ja vaikuttaa henkiseenkin vireystilaan. Silti en vaan useimmiten ole toiminut tähän tietoon nojaten. Tällä tipattomalla olisi tarkoitus sisäistää näitä faktoja. Kovin pitkälle ei seitsemässä viikossa olla tultu, jos mieli odottaa vain aikaa jälkeen tipattoman. Ja sitä se tekee, hirveen kamalan inhottava myöntää.

Toisaalta minulla on vielä hieman toivoa. Tähänastisen seitsemän viikon aikana olen käynyt muutaman kerran nopeasti ulkona (keikan ajan) ja kerran illallispöydässä. En siis ole vielä kovin paljoa ollut sosiaalisissa tilanteissa, joissa muut juovat, mutta minä en. Olen lähinnä opetellut kotielämää ilman punkkua. Mutta nyt on sosiaalisia alkoholinhuuruisia tilanteita edessä yllin kyllin, kun huomenna hostaan Halloween-juhlia, viikon päästä menemme tuttavapariskunnalle illanviettoon, sitten on isänpäivän päivällinen, pikkujouluja ja yhdet viiskymppiset. Ehkä tulen saamaan niin paljon hienoja kokemuksia näistä tilanteista, että voin vielä oppia jotain.

Toisaalta taas tiedän, että nämä tilanteet eivät tuota suuria vaikeuksia, siis ”olla ottamatta kun muut ottaa”. Olen enemmän sellaista kaappijuoppotyyppiä, sellainen kalsarikännisankari. Kyllä se on nämä hommat parasta hoitaa omalta kotisohvalta. Saunoa rauhassa ja kikkuloida alasti kunnes tulee kylmä. Kuunnella musiikkia niin lujalla, ettei kenenkään kanssa voisikaan keskustella ja laittaa ruokaa tanssien. Katsella elokuvaa tai musiikkidvd:tä ja filosofisoida. Olla omasta mielestään niin viisas ja oivaltava tyyppi, ettei niistä teemoista pystyisi edes muiden kanssa punaviinipäissään puhumaan.

Hyvää viikonloppua känniläiset! (sydän)