Kuluttamiseni teemavuonna aion pitää kirjaa kulutuksestani ja minimoida sitä kautta tukeni talouskasvulle. Tänä vuonna olen kuitenkin ehtinyt jo tehdä hankintoja. Ostin crosstrainerin. Vaikka tulinkin kyseisen kapistuksen hankkimisesta erityisen onnelliseksi, tein sen puhtaalla omalla tunnolla. Ostin sen käytettynä kotikaupunkini alueelta eikä sen käytöllä ole ainakaan negatiivista vaikutusta terveyteeni. Toisaalta kaupassa oltaisi myyty vastaavia ekomalleja, jotka toimisivat ilman verkkovirtaa.

Viime viikolla kävin meikkikaupassa. Mukaan tarttui meikkivoide, vanulappuja, vartalovoide ja luomiväri. Tuhlasin niin paljon rahaa, että myyjä syyti mukaan ilmaisia erilaisia näytepakkauksia. Syntistä. Teininä ajattelin, että on rupsahtaneiden aikuisten naisten epätoivoisia viimeisiä tekoja tuhlata meikkikauppaan huntti. Mutta oikeasti herkkä couperosani tarvitsi tämän kaiken. No okei, ehkei sitä luomiväriä.

Olen ostanut myös viisi paria sukkia, sillä edellisissä alkoi olla jo turhan monta reikää. Sama pätee pikkuhousuihin. Viime kerralla lähdin alusvaatekauppaan huomattuani vessassa housuja takaisin ylös vetäessäni, että kappas! Keskeltä etumusta kurkistaa puutarha.

Jo projektini ensimmäisenä päivänä tajusin, että kuluttamiseen taitaa päteä samat säännöt kuin muihin elämisen projekteihin. Laihduttaessa tekee varmasti mieli suklaata. Tipattomalla tekee varmasti mieli punkkua. Ja kuluttamattomuudessa tekee varmasti mieli ostaa uusi mekko helmikuun häihin. Juhlat olisivat siis tiedossa ja löysin itseni suunnittelemassa, että hankkisin uuden mekon tilaisuutta varten. En muista, milloin olisin käynyt ostamassa uuden mekon jotain juhlaa varten (tai no muistan, oman häämekkoni). Tai ostanut mekkoa ylipäätään!

Vaatteita ostan niin harvoin, että joku saattaisi jo kehottaa käymään vaatekaupoilla. Ja oikeastaan joku kehottikin. Kollegani nimittäin arvosteli neljän vuoden takaista työsuhdetalvitakkiani. Oli vissiin niin last season. Takki on erittäin hyvässä kunnossa ja lämpimin, mitä olen koskaan omistanut. En todellakaan aio ostaa uutta vain sen takia, että muoti pyyhälsi jo ohitseni. Egoni on jo sen verran mittava, etten tarvitse statuspäivityksiä. Sen sijaan, että olisin alkanut selittää vakaumustani näissä asioissa, tyydyin tokaisemaan kollegalle, että vai kritisoi hän takkiani.. Näillä puheilla voisin lanseerata kuoleman synnit uudelleen. Niistä kahdeksas on muoti.

Ruokapuolella sen sijaan tulen kohtaamaan haasteita. Olen opetellut minimoimaan roskiin päätyvän ruoan määrän. Silti vielä on opettelemista jäljellä puhumattakaan siitä, että ne pitäisi heittää kompostiin eikä roskikseen. Lisäksi syön liikaa punaista lihaa eikä lähiruokapiiri ole ottanut tuulta purjeisiinsa. Soijarouhetta löytyy jo kaapista ja yritelmiä lähiruoan eteen on jo tehty. Kesällä laitan taas omaan puutarhaan ihanuuksia kasvamaan.

Yritän kuitenkin pysyä kohtuudessa tässä projektissani. Aina sekään ei ole mahdollista. Avasimme alkuvuodesta skumppapulloa ystäväni uudessa keskeneräisessä kodissa. Kuohuva tuli pullosta yli ja tippui juhlavasti uuden kodin lattialle. Keittiötä eikä keittiörättiä ollut vielä asennettu, joten ystäväni pyysi minua antamaan hänelle talouspaperia vahingon korjaamiseksi. Annoin hänelle yhden palan. Seuraavaksi koimme molempia häkellyttäneen koomisen tilanteen, kun minä vahdin paperirullaa ja ystävä väitti tarvitsevansa useamman palan siivoamiseen. Mielestäni yksi olisi riittänyt.