Perjantaina päivällisseurueessa sivuttiin taas ihmisten ahneuden määrää ja sen luomaa epätasa-arvoisuutta. Aloin pohtia, missä niitä ahneita ihmisiä kasvaa ja kuka niitä kasvattaa? Ponnistavatko he köyhistä oloista rikkauksiin ja ahneus on vain näyttämisen halun sivutuote? Syntyvätkö he rikkaiksi, jolloin heidän ei edes tarvitse kyseenalaistaa suhdettaan rahan määrään, sillä sitä riittää joka tapauksessa? Kasvavatko he ahneiksi ja välinpitämättömiksi, lannistaako realiteetit heidän hyvän tahtonsa?
 
Menin sunnuntaiaamun ratoksi katsomaan Michael Mooren Sicko-dokumentin, joka kertoo Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmästä. Yhdysvalloissahan ei ole julkista terveydenhuoltoa, vaan lääkärin palvelut tulee ostaa suoraan tai sairasvakuutuksella. Puhumatta siitä, ettei kaikilla ole varaa vakuutukseen, osalta heistäkin, joilla varaa olisi, vakuutus evätään järjettömin perustein. Yhdessä tapauksista vakuutuksen perumiseen riitti naisen ilmoittamatta jäänyt hiivasienitulehdus, jonka hän oli kärsinyt vuosina ennen vakuutuksen ottamista. Jos sinulla on valmiiksi sairauksia, esimerkiksi vain angina, et saa vakuutusta tai vakuutusmaksut nousevat niin järjettömiksi ettei keskiluokkaisella ole varaa maksaa niitä. Kärjistäen voidaan sanoa, että sairaat ihmiset siis eivät saa hoitoa, elleivät ole rikkaita. En halua edes kertoa kuolleen alle 2-vuotiaan tytön tapausta, jonka äidillä oli vakuutus, mutta jonka hoito jäi byrokratian jalkoihin.
 
Miksi järjestelmä on näin järjetön? Sairasvakuutusyhtiöt ovat yrityksiä, joiden tavoitteena on tuottaa maksimaalista voittoa omistajilleen. Voitto varmistetaan asettamalla yrityksen palveluksessa oleville lääkäreille kiintiöt: tietyn prosenttiyksikön verran esimerkiksi syöpäepäilyistä saa päästää jatkotutkimuksiin. Siis jatkotutkimuksilla on kiintiöt, eikä jatkotutkimusten määrä riipu sairaiden määrästä! Eikä siinä vielä kaikki: mitä matalammat jatkotutkimusprosentit potilailla, sitä suuremmat bonukset lääkäreillä. Nerokas systeemi. Vakuutusyhtiöillä on palkkalistoillaan ihmisiä, joiden työtehtävänä on etsiä vakuutushakemuksista virheitä, joiden perusteella hoidon myöntäminen voidaan evätä. Ihan vaan muutamia dokkarin esittämiä epäkohtia kertoakseni.
 
Jätetään tuo sairas sairasvakuutusbisnes nyt taka-alalle ja kysytään, miksei USA:ssa sitten ole valtion tarjoamia terveyspalveluita? Moore kertoi Hillary Clintonin aikanaan ajaneen asiaa voimakkaasti Yhdysvalloissa, mutta hänen ajatuksensa kaadettiin sosialistisina kummituksina ja asiasta päättävät tahot (myöhemmin rouva Clinton mukaan luettuna) ostettiin eli lahjottiin. Syyt ovat siis vastaavat kuin mitä esimerkiksi USA:n sotateollisuuden kytköksistä on väläytelty koskien Bushia ja muita suuria miehiä. Miksi päättäjät päättäisivät toisin, kun he itse hyötyvät nykyisestä järjestelmästä?
 
Sitten voidaan kysyä, miksi nämä mädät poliitikot ovat edes vallassa? Tähänkin dokumentissa viitataan kertoen, että yhteiskunnan vähempiarvoisten äänestysprosentti on heikko. He murtuen myöntyvät kohtaloonsa eivätkä uskalla nousta vastarintaan. Asiassa saattaa piillä totuuden jyvä, täytyy tehdä jatkotutkimuksia myöhemmin. Tällä hetkellä kihisen ja pihisen, raivostuttaa ja vituttaa.
 
Lainasin muuten viime viikolla kirjastosta meditaatiokirjan lisäksi teoksen nimeltä Johdanto yhteiskuntapolitiikkaan. Tämän reseptin osaan onneksi kirjoittaa itse: ensin lukemaan sitä meditaatiokirjaa, että rauhoitun. Sitten siirryn yhteiskuntapolitiikan kirjaan. Itselleni alkaa olla pikku hiljaa selvää, etten tyydy ainiaan kirjoittamaan vaan blogia näkemistäni epäkohdista tässä maailmassa. Kysymys kuuluukin, mitä hittoa niille vaikuttamishaluisille maailmanpelastaja-poliitikoille tapahtuu heidän päästyään eduskuntaan ja muihin luottamustoimiin? Ensin he ovat kuin minä, sitten he ovat kuin kavervanilkkajakumppanit. Pari ehdotusta minulla on, niistä sitten ens kerralla.