Eilen oli taas niitä päiviä, kun en tiennyt, olisinko huolissani itseni vai maailman puolesta.

Perheeni rahahuolet eivät ole ratkenneet. Kerry Cambellkin menetti 8-vuotiaan lapsensa huoltajuuden (piikitettyään häneen ensin botoxia lasten kauneuskilpailua varten). Niin, ja Australiassa on uusi harrastus, johon yksi on jo valitettavasti kuollut. Nämä ovat keksineet uuden harrastuksen, lankuttamisen, josta on tullut suuri villitys. Lankuttamisessa ihmiset ottavat itsestään kuvia maaten mahallaan mitä hurjimmissa paikoissa. Tosi kiva, ettei australialaisilla ole vapaa-ajankäyttöongelmia.
Kehtaisko sitä edes kysyä, mikä ajaa nämä ihmiset tekemään moista? Vaikka onhan se ainakin puolilaillista. Rouva Cambell perusteli tekoaan lasten kauneuskilpailujen raadollisuudella, lapset osaavat olla toisilleen oikeita piruja, kuulemma. Ja mitä ausseihin tulee, niin tiedämmehän vanhan sanonnan, jonka mukaan rankka työ vaatii rankat huvit.
Olisiko nyt käynyt niin, että me ihmiset määrittelemme itsemme aivan nurinkurisilla arvoilla? Olet sitä, mitä teet ja mitä enemmän teet, sitä enemmän olet. Saamme arvomme kaikesta suorittamisesta. Ei esimerkkejä tarvitse etsiä omaa lähipiiriäni kauempaa. Nekin tyypit, jotka vielä muutama vuosi sitten otti lunkisti, joilla vielä muutama vuosi sitten oli aikaa, eivät nyt mahdu omiin kalentereihinsa. Pitää opiskella, tehdä töitä, luoda uraa ja etsiä puitteet perheelle ja harrastaa. Mitä enemmän ja mitä kiireisempää, sen parempi. (Puhumattakaan sitten vielä niistä, jotka järjestävät kuitenkin sen verran aikaan, että ehtivät ilmoittaa siitä kaikesta facebookissa.) Eilen olin melkeinpä shokissa, kun hakuna matata -asenteella elävä paras ystäväni ilmoitti tekstiviestillä, että käynnissä on semikiireinen viikko. Hänelläkin!
Joo, joo, olenhan itsekin sellainen. Paikat pursuaa tekemättömien asioiden listoja, ja treffit pitää sopia kuukausi etukäteen. Ei ole muka aikaa.. Mutta nyt voin julistaa pelastumisen alkaneeksi! Eilen päähäni muotoutui jokin ajatus elämästä, jota olen jo kauan kieleni päällä pyöritellyt. Vaikka tällä ajatuksella on huomattavasti syvempiäkin sfäärejä, lainaan Tommy Hellstenin yksinkertaista lausetta: Harva meistä kuolinvuoteellaan ajattelee, että tulipa annettua liian vähän aikaa firmalle.
Eniten tällä hetkellä kaipaan aikaa itselleni. Mutta kaipaan myös läheisteni aikaa, sillä ilman heitä en voi kasvaa viisaaksi.
He, ketkä eivät nyt ymmärrä mistä tässä on kyse, niin voin kertoa, että tämäkin on jo villitys! Trendi! Suosittua! Sitä kutsutaan downshiftingiksi. En tiedä, olisko lähtöisin Australiasta..