Edellisessä osassa perään kuulutin arvomaailman muutosta, joka toteutuessaan voisi luoda pohjan toisenlaiselle toimintamallille taloudessa. Riittäisikö todella, jos suurin osa ihmisistä alkaisi ajatella kuluttamisesta toisella tavalla? Mitä tapahtuisi, jos lakkaisimme ostamasta kaiken maailman turhuuksia? Jos lakkaisimme uskomasta brändiajatteluun? Jos lakkaisimme arvottamasta toisiamme ominaisuuksiemme tai omistuksiemme perusteella? Jospa alkaisimme lainata toinen toisiltamme tarvitsemiamme tavaroita tai vaihtamaan niitä? Alkaisimme korjata vanhaa sen sijaan, että ostaisimme tilalle uutta. Onpa minulla kauniita ajatuksia, oikein perhosetkin heräävät talvikoteloistaan näiden ideoiden keskellä ja maalaavat vaaleanpunaisia visioita tulevaisuudesta.. Stop. Rewind.

Puhelimesta hajosi usb-portti. Kävimme kysymässä korjauskustannuksia paikallisesta Sonera-liikkeestä, josta puhelin oli ostettu. Ei kuulemma kannattanut korjata, sillä kukaan ei tekisi työtä alle satasen, tulisi ehdottomasti kannattavammaksi ostaa uusi puhelin. Myyjä alkoi esitellä uusia puhelimia meidän kieltäydyttyä niistä. Menimme Nokiaa huoltavaan liikkeeseen, jossa korjaustoimenpiteeksi ilmoitettiin 50 euroa. Puhelin korjattiin ja Sonera-liikkeen työntekijä, jonka työ on myydä puhelimia, oli siis puhunut paskaa. No, viikkoa myöhemmin puhelin tippui lattialle. Näyttö meni paskaksi ja puhelin korjauskelvottomaksi. Kyllä taas kannatti! Oliko puhelimen myyjä provisiopalkkauksineen jossain kohtaa tarinaa oikeassa..?

Kukapa ei olisi törmännyt ongelmaan, että kodinkoneen tai elektroniikan korjaaminen maksaisi enemmän kuin uuden ostaminen. Uusi kannattaa ostaa senkin takia, että uudelle tuotteelle saa uuden takuun, joka turvaa käyttöä taas vuoden pari eteenpäin, sillä jopa oletettavaa on, että se kuitenkin hajoaa. Eivät nämä nykyajan vehkeet ole mistään kotoisin! Kai muistatte 80-luvun, sinunkin mummollasi on varmasti vielä 80-luvulta oleva pesu- tai tiskikone, ja hyvin toimii! Vain kerran huollettu! Eivät nämä nykyajan tuotteet kestä normaalia käyttöä, niissä on niin paljon kaikkea tekniikkaa ja vempainta. Vai olisiko kyse sittenkin siitä, ettei tuotteen valmistajalle ole eduksi valmistaa kestävää tuotetta? Mitä kestävämpi tuote ja mitä pidempi huoltoväli, sen edullisempaa kuluttajalle ja luonnolle, mutta huonompi juttu valmistajalle ja myyjälle.

Miten voin valita paremmin tämän talousmallin keskellä? Kuinka kannustavaa on yrittää muuttaa toimintatapojaan kestävämmäksi, kun siitä saa heti takkiinsa? Kestävyysajatteluun ei kannusteta, päinvastoin, siitä saa kuluttaja maksaa pidemmän pennin. Ei siis riitä, että me jokainen vakavasti tarkastelemme kulutuksemme tasoa, vaan ”parempiin valintoihin” pitää myös kannustaa. Ratkaisun avaimet löytyvät pienen ihmisen pienistä teoista, mutta vasta kun poliittinen tahto on samaa mieltä. Siis kulutustamme pitää kannustaa ja ohjata poliittisesti ja lainsäädännöllä. Lähtisin erittäin mielelläni säätelemään kulutusta kommunistisella linjauksella, jossa määriteltäisiin tarkkaan kuinka paljon kukin voi kuluttaa. Mutta teitä moinen ehdotus alkaisi pelottaa, joten ehkä keppiä ja porkkanaa hyvässä suhteessa on pätevä ohjauskeino tässäkin asiassa.

Millaisia poliittisia päätöksiä sitten tarvitsemme? Itselleni on käynyt melko selväksi, että rahatalous sellaisena, kun sen nyt tunnemme, ei toimi. Se asettaa meidät kilpailijoiksi toisiamme vastaan ja kasaa vaurautta epätasa-arvoisesti vain osalle meistä (tiesittekö muuten, että epätasa-arvo on suurin yksittäinen hyvinvointiin vaikuttava tekijä?). Ihan mielelläni luopuisin koko rahan käytöstä, mutta koska ajatuksen käsittäminen on mahdotonta, en sitäkään ehdota. En myöskään ole tarpeeksi tutkinut asiaa, jotta voisin ehdottaa pörssien lakkauttamista, rahoituslaitosten toiminnan rajoittamista, tiukempaa verotusta tai vaikka maksimituloa. Sen sijaan tyydyn kysymään, eikö todella olisi mahdollista luoda jokin järkevämpi tapa jakaa maapallon resurssit ja hyvinvointi?

Uskon, että ihmiset ovat järjestelmän puitteissa pakotettuja toimimaan kuten toimivat. Jos ihmisille tarjottaisiin ympäristö, jossa kannustetaan kulutuksen minimointiin eikä sitä pidettäisi mitenkään outona tai vähempiarvoisena, ihmiset varmasti sopeutuisivat siihen. Suurin osa meistä jopa huokaisisi helpotuksesta. Mutta niin kauan, kun puitteet ovat tällaiset, ei arvomuutostakaan ole luvassa. Tai ehkä arvot muuttuvatkin, mutta teot eivät. Tällaiset pienet vastaan pyristelijätkin hukkuvat järjestelmän rakenteisiin ja ovat pakotettuja toimimaan sen sanelemien sääntöjen mukaan. Yhyy! Olen uhri!