Uusi elämä ja tipaton on alkanut oikein hyvin: viikonloppuista tärinää ja hikoilua, harhakuvia dyynien takaa heijastuvasta kaljapullosta, pari pahaa repsahdusta ja unia jallupullon tähdistä.. No ei sentään! Mieli on virkeä ja olen onnellinen päätöksestäni katsoa terveyttä suoraan silmiin.

Olen onnellinen myös monesta muusta syystä. Tämä on onnen ja kiitollisuuden teemavuosi, sillä lähdin ystävän ehdottamana mukaan onnenpurkki-haasteeseen. Purkkiin olisi tarkoitus kerätä onnen ja kiitollisuuden aiheita tämän vuoden ajan. Mulla on niitä kasassa nyt kolme. Okei, jos istuisin alas miettimään ja kirjoittamaan lapulle onnen ja kiitollisuuden aiheita, saisin varmasti 100 kasaan kertaheitolla. Vaikka maailmankuvani ei olekaan sieltä positiivisemmasta päästä, ei se estä minua nauttimasta elämän pienistä asioista, ja harvemmin olen kiittämätön. Negatiivisuuteni astuu ajatuskuvioon siinä vaiheessa, kun ajattelen, kuinka juuri minä saan tämän kaiken ja niin monta muuta ei osaa edes unelmoida siitä.

Onnenpurkki toimii niin, että aina kun löydän itseni ajattelemasta erittäin positiivisesti, kirjoitan asian lapulle ja laitan sen purkkiin. Tähän mennessä kertyneet laput ovat:

1. Otsonikerroksen elpyminen: antaa meitsille hitusen toivoa siitä, että ihminen voisi korjata myös muita maapallolle aiheuttamiaan vahinkoja.

2. Terveys: saan liikkua kivutta ja surutta joka päivä.

3. Oma kuntosali ja sauna: mikä sen ihanampaa, kuin könytä omalta salilta omaan saunaan oman miehen kanssa, mieletöntä luxusta!

En kyllä yhtään tiedä, mitä sitten vuoden päätteksi tällä onnenpurkilla teen. Uskoisin ymmärtäväni ilman purkkejakin, kuinka hyvässä asemassa täällä ollaan. En ole niin taikauskoinenkaan, että saattaisin rituaalinomaisesti polttaa onnenlappuseni ja toivoa samaa menestystä myös tuleville vuosille. Ehkä saattaisin seuraavana vuonna purkaa onnet purkista yksi kerrallaan, ja pyrkiä antamaan jollekin toiselle saman kokemuksen?

Onnellista vuotta 2014 kaikille säädyille! (Paitsi Pohjois-Korean diktaattorille.)