Tipaton alkoi maanantaina. Tuntuu helpottavalta, ei edes kauhistuta tällä hetkellä. Listasin vaatimattomat odotukset seuraavalle kolmen kuukauden ajan jaksolle.

• Kehityn kaikessa treenissä, kun ei tarvitse urheilla semikrapulassa ja salilla voi käydä myös lauantai-iltaisin.
• Laihdun viisi kiloa, kun ei tule juotua ylimääräisiä kaloreita sekä viinipäissään syödyt mieliteot loppuvat.
• Ajatukseni kulku selkenee, ja pystyn olemaan viisaampi.
• Unen laatu paranee ja minusta tulee virkeämpi.
• Alkoholi ei turrutta mieltäni ja jaksan olla sosiaalisempi.

 
Toisaalta haluan myös varautua pahimpaan tuskaan, ja minulla on myös negatiivisia odotuksia:

• Kaipaan punaviiniä, siideriä, olutta ja jallua niin paljon, että masennun ymmärrettyäni kuinka paljon niitä kaipaan.
• Millä nyt voin enää kehoani myrkyttää, kun tupakkaa en enää polta? Ehkä ajaudun tuuritupakoijaksi.
• Löydänkö uuden tavan rentoutua vai tuleeko minusta levoton sielu?

Sosiaaliset tilanteet ja mahdolliset juhlat eivät aiheuta päänvaivaa. Oikeastaan ihan kiva olla joskus selvin päin. Projektini suurin tavoite on saada osviittaa siitä, olisiko minun mahdollista löytää uusi tapa elää vähemmällä alkoholin käytöllä. Voisiko siitä tulla luonnollinen osa elämääni? Selitän itseäni vielä esimerkillä. Mennessämme ystäväni kanssa treffeille, otan oluen huolimatta siitä, mitä treffi ottaa. Oluen juominen on itsestään selvyys minulle siinä missä toinen pohtii, ottaisko sen bissen vai limpparin. Haluaisin olla se, joka pohtii, ottaisiko limpparin vai jotain muuta. Tässä vaiheessa koulutusta en kuitenkaan ikinä halua alkaa täyskieltäytyjäksi.

Raulia lainatakseni "Tajunnut oon kauan mistä kenkä puristaa, miksi pieleen menee eikä onnaa ollenkaan... ....LIIKAA VIINAA"