Luen Pentti Linkolan kirjaa Voisiko elämä voittaa. Hän tuntuu hienolta mieheltä, jolla on järkeviä ja perusteltuja näkemyksiä maapallosta. Hänellä on radikaaleja ehdotuksia ongelmien ratkaisuiksi. Vaikka en olekaan hänen kanssaan kaikessa samaa mieltä, on häntä erittäin helppo ymmärtää. Lyhyesti kiteytettynä jaamme huolen maapallosta, jonka määrässä kasvava ihminen kulutustottumuksillaan tuhoaa.

Aamulla sängyssä luin kirjasta minua henkilökohtaisesti koskettaneen pätkän ääneen miehelleni. Se on kirjan kappaleesta Vihreä valhe, jossa Linkola kertoo itse nähneensä suuren luonnon muutoksen elämänsä aikana. Hän on itse elänyt muutosta, ja sillä perusteella tietää, mistä puhuu. Häntä kritisoineet väittivät, ettei Linkola ymmärrä maaseudun, talouselämän tai työtätekevän kansan todellisuudesta mitään. He väittivät Linkolan tahallaan kärjistävän asioita, ikään kuin lohduttaakseen Linkolan ajatuksista pelästyneitä ihmisiä. Lainaamani pätkä kertoo nähdäkseni siitä, millaista on olla täysin vakuuttunut asiastaan, eikä saada sille ymmärrystä siinä määrin, että sillä olisi mitään vaikutusta maailmaan. Kertoo siitä, millaisia vaikutuksia kaikella oppimallaan on yksilöön. Purskahdin kesken lauseen itkuun.

”Varmasti olen tehnyt virheen, mutta toisen kuin vastaan inttäjät otaksuvat. Olen pitänyt silmät liian auki ja korvat liiaksi höröllään, olen nuuskinut liikaa, nähnyt ja kulkenut liikaa – ja muistan liikaa. Ja niin olen saanut sielulleni vahingon. Mutta olen sinnikäs, hoidatan ”vaikeat kliiniset depressiot” pois, ja taas olen yrittämässä pelastaa mitä pelastettavissa on, puskemassa päätä seinää vasten.”

Koskettavaa.

Sängyssä vierähti tähän lauantaiaamuun puolitoista tuntia ennen kuin nousimme kahvin keittoon (mä en noussut vieläkään, tilasin kahvit sänkyyn kirjoittaakseni blogia). Onneksi miehelläni on niin tasaisen huonot jutut joka ikinen päivä, että se pitää mut järjissäni. Vajaalla ja oikeassa paikassa mustalla huumorillaan pakottaa mut nauramaan vatsa kippurassa peiton alla hiestä märkänä. Ihana lauantaiaamu, jossa elettiin hetkessä. Hyvää viikonloppua rakkaat.