Eilen otin käyttöön uudet jumppahousut. (Haluan huomauttaa, että ostin ne viime vuoden puolella ja lisäksi tarpeeseen. Minulla oli entuudestaan vaan yhdet jumppahousut, eikä niitä ehtinyt aina pestä ennen seuraavaa kertaa. Siis tarvitsin toiset.) Ihmettelin, miksi nykyisin vaatteissa on liuta erilaisia lappuja, pahvisia muovisia kankaisia. Tutkin asiaa.

Nyt kun tavaran valmistus tapahtuu Kiinassa, tekeminen on keskitetty isoihin tehtaisiin. Esimerkiksi kyseisiä jumppahousuja valmistetaan koko markkina-alueelle vain yhdessä paikassa. Näin ollen housuihin tulee liittää pesu- ja huolto ohjeet varoituksineen kaikilla mahdollisilla kielillä, jotta tuotteen ostaja voi lukea ne omalla äidinkielellään. Lappuviidakkoa irti leikatessani alkoi harmittaa vietävästi. Nyt minulla on Kiinassa tuotetut Suomeen roudatut uudet jumppahousut. Maksoin niistä ison hinnan, josta vain murto-osa päätyy housujen ompelijan taskuun. Osa hinnasta menee saasteita tuottavaa kuljetukseen ja karkeasti sanottuna loput kyseisen merkin pörssiä ihannoivaan liiketoimintaan. Kriisi! Olisiko jossain ollut tarjolla lähijumppahousuja?

Juurikin oli lehdessä juttua siitä, kuinka vähäpätöiseltä tuntuu meidän suomalaisten arjensankareiden kierrätysteot Kiinan saasteiden tuottamisen keskellä. Siis Kiina hukkuu siihen paskaan, jota se tuottaa valmistaessaan meille tavaroita, joiden paketit ja kuoret me täällä kierrätämme. Voi fiksuuden huippu. Kiinan hiilipäästöt ovat yhtä suuret kuin koko lopun maapallon päästöt yhteensä. Eikä vähiten sen takia, että siirsimme aikanaan tuotannon halpamaihin, joista on nyt kasvanut jokseenkin ”kehittyneitä” teollisuusmaita. Toisaaltahan se oli ehkä oikeasti fiksua, olisihan se nyt ikävää katsella omassa ilmakehässään sellaista ilmansaastetta, jossa et näe kunnolla 20 metriä kauemmas.

Nyt kun vahinko on jo sattunut, täytyy toivoa että housut ovat laadukkaat ja kestävät kauan, ettei pian tarvitse ostaa uusia. Mistä muuten ostan sitten seuraavat jumppahousut, jos haluan niiden olevan eettisesti valmistetut?

Kun pohditaan omia pikkuekotekoja tai koko Suomen ympäristöpolitiikkaa, kalpenee niiden merkitys Kiinan tuottaman saasteen rinnalla. Se tekee toiset epätoivoiseksi. Tästä päästäänkin siihen kierrätyksen ikuisuuskysymykseen: mitä väliä on sinun pikkuteoillasi, kun ne eivät maailmaa pelasta? Lohtu piilee siinä ajatuksessa, että jos kaikki tekisivät niin kuin sinä, voisi maailma pelastuakin (tästä ympäristönäkökulmasta). Jos mitään muuta ei omalla käyttäytymisellään saa aikaiseksi, niin ainakin puhtaan omantunnon. Minulle se merkitsee paljon ja tekee elämästäni näin helpompaa. Toisin sanoen, voin siis tuntea olevani hyvä ihminen.

Vaikka ei nyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Eilen tajusin, että olen tämän vuoden puolella ostanut  himoitsemani jalkakylpylaitteen. Sellaisen länsimaisen kulutuksen stereotyypin. En ole kokeillut sitä vielä kertaakaan, vaikka ajatuksiin on jo aikaa sitten piirtynyt ihana rentouttava kuva lenkin jälkeisestä jalkakylvystä (sieltä tulee poreitakin). Ei helvetti, että hävettää.