Eilen väiteltiin tunti miehen kanssa ruokapöydässä siitä, kumpi pitäis maailmasta poistaa: raha vai sota (hypoteettinen kysymys). Meinasi mennä ilta pilalle näiden pienten näkemyserojen takia. On se vaan hieno ihminen, mutta miksei se voi olla mun kanssa samaa mieltä? Ylipäätään se vois luovuttaa kaiken ajatteluvallan perheessämme mulle, niin ei tarvis sit lepytellä toisiamme. Tein lautaselle muotilla tomusokerisydämen ja länttäsin viereen kermamunkin. Tiainen-Hämäläinen residenssissä oli taas rauha maassa ja näkemyserot muisto vain.
No, jatketaanpa siitä, mihin viime osassa jäätiin, kun raha oli keksitty. Yhteisen rahan käyttöönoton seurauksena tavaraa alettiin vaihtaa enemmän. Ihmisten hyvinvointi parani, elintaso nousi. Ihmisten oli järkevämpää asua lähellä markkinapaikkoja, jotta hyödykkeet olisi helposti saatavilla. Syntyi kyliä ja niistä edelleen kaupunkeja. Nyt ihminen tarvitsi kultaa ostaakseen ruokaa. He, jotka eivät kultaa omistaneet, hakeutuivat kultaa omistavien pakeille ja ehdottivat tekevänsä palveluksia heille kultaa vastaan. Kullanomistajat olivat fiksuja ja maksoivat tehdystä työstä sen verran niukasti, että työläisten oli palattava seuraavana päivänä tarjoamaan uusia palveluksia. Syntyi työväestö.
Kenellä sitten oli kultaa enemmän kuin toisilla ja miksi? Kauppiaat ymmärsivät parhaiten, että hyödykkeen niukkuus nostaa sen arvoa. Kauppiaat toivat rannikolta sisämaahan mereneläviä, jotka olivat harvinaisuutensa takia haluttuja sisämaassa. Harvinaisista hyödykkeistä oltiin valmiita maksamaan enemmän, ja kauppiaat pystyivät myymään merenelävät suurilla voitoilla. Sitten he lastasivat kärrynsä täyteen halpoja sisämaan tuotteita, ja myivät ne eksoottisina harvinaisina herkkuina suurella voitolla rannikolla. Kauppiaat rikastuivat.
Kauppiaille syntyi huoli omistamansa kullan säilömisestä, se piti saada turvaan. Olivathan varkaatkin jo nähneet uudet tilaisuutensa rahan yleistymisen myötä. Kauppiaiden omaisuuden turvaksi tulivat kultasepät. Heillä oli jo valmiiksi turvalliset holvit kullan säilyttämistä varten, joten he alkoivat vuokrata niistä tilaa kauppiaiden kullan säilyttämistä varten. Näistä vuokrasopimuksista ja säilötyn kullan määrästä kauppiaat saivat vastineeksi kuitin. Kun yhä useammat säilöivät kultansa kultaseppien holveihin, ei kauppiaiden keskinäisessä kaupankäynnissä ollut enää tarvetta kullan fyysiseen siirtämiseen, vaan he vaihtoivat sepiltä saamiaan kuitteja, eli arvopapereita. Arvopaperit olivat lupaus kullasta, todiste siitä, että kulta löytyy ja arvopaperin vaihdolla holvissa seisova kulta vaihtoi omistajaa.
Jokaista kuittia vastaan löytyi kultasepän holvista sen osoittama määrä kultaa. Tätä kautta syntyi seteliraha, ja kaupankäynti helpottui entisestään. Erityisen kätevää ja todella edistyksellistä. Mutta sitten kultasepän ketale keksi jotain mieletöntä. Aivan siis jotain tosi mieltsiiiii! Arvaatteko, miten kultasepät alkoivat tehdä rahaa rahalla? Siitä tarinan seuraavassa jaksossa.
