Tänään palaan asiaan rakkausteemalla. Viime yönä tuli unta vain muutama hassu tunti, ihmeellisiä asioita se rakkaus teettää. Mieheni sairastui vatsatautiin, ja se särki sydämeni yhdeksi yöksi. Ensinnäkin oli kamalaa katsella toisen pahaa oloa, kun et voi auttaa vaikka kuinka haluaisit. Toiseksi yön edetessä kävi selväksi, ettei uni enää tule, mikä tietää mielen vaeltamista. Unettomat yön tunnit ja oksentava mies – ei siihen taas muuta tarvita, kun meitsin mentaalipaketti on kasassa.

Kyseessähän oli siis jokin kuolettava bakteeri, josta mies tuskin koskaan selviäisi. Asian rationalisoimista ei tietenkään auttanut se pikku fakta, että hän sai tartunnan minulta ja itse sairastin taudin pois muutamassa päivässä ilman pysyviä vammoja. Mitä pidemmälle aamuun päästiin, sitä selkeämmin olin käsitellyt koko henkilökohtaisen elämäni tulevat mutkat. Siinä meni mies, työ, koti ja terveys. Perus suomalainen onnistumistarina!

Voimme siis päätellä seuraavaa: Jos odotin, että löydän jonkin henkisen tasapainon elämääni tämän tipattomuuden aikana, niin sen pitäis tulla nyt sitten aika vauhdilla! Tipatonta ihmiskoetta on jäljellä enää kolme päivää.

Voisin nimetä tämän ajanjakson tipattomuuden sijasta nimelllä elämäni maanis-depressiiviset kuukaudet. Mieletöntä mielen vuoristorataa. Välillä tuntuu, etten edes tunnista itseäni. Tätä ihmettelin itkujen keskeltä miehellenikin taannoin. Hän kuittasi asian sanomalla, että mä nyt vaan olen tällainen masentunut ja huolestunut luonne. Voiko luonne olla masentunut? Myöhemmin samana päivänä sama tyyppi nimesi minut maahis-depressiiviseksi. En ymmärrä, viittasiko hän pituuteeni vai…?

Jotkut voisivat sanoa, että kirjoitan enemmänkin menettämisen pelosta kuin rakkaudesta. Mielestäni rakkaus on muun muassa menettämisen pelkoa. On saanut jotain niin ihanaa, ettei siitä haluaisi luopua. Näin voin päätellä, että sisälläni asuva huoli onkin vain iso rakkausmöhkäle. Myös maailmaa kohtaan.

PEACE & LOVE.

Ps. Viinan himot ovat talttuneet ja jo nyt tiedän, ettei paluuta entiseen ole. Tästä tämä uuden elämän opetteleminen vasta alkaa.

Pps. Palaan asiaan lauantaina kännipostauksella. EHH J