(Kirjoitettu koulutehtävää varten, mutta tulihan tässä nyt pointti jos toinenkin myös tähän blogiin.)

Kestävän kehityksen opiskelijalla olisi paljon asioita, joihin hän haluaisi olla vaikuttamassa. Ihmisten välinpitämättömyys ympäristöä kohtaan ärsyttää. Roskaaminen täytyisi saada kuriin. Ihmisten tulisi ostaa enemmän lähituotteita. Heidän tulisi ylipäätään kyseenalaistaa kulutuskulttuuriaan. Itämerikin täytyisi saada pelastettua, maailman muista meristä ja metsistä puhumattakaan. Jokaisen ihmisen yksittäisillä valinnoilla on merkitystä tulevaisuutemme kannalta. Miten saisimme kaikki ihmiset ajattelemaan, että heidän tekemisillään todella on merkitystä? Tietoa pitää levittää ja saada ihmiset ymmärtämään.

Tutustuin Jyväskylän yliopiston FT Marko Siitosen luentoon vaikuttamisesta. Vaikuttamista on vaikea määritellä yksiselitteisesti, sillä lähes kaiken viestinnän voidaan nähdä sisältävän pyrkimyksiä vaikuttamiseen. Asiaa voidaan lähestyä kolmesta lähtökohdasta: haluamme että toinen muodostaa mielipiteen, haluamme hänen vahventavan mielipidettään tai haluamme hänen muuttavan mielipiteensä. Tähän voimme pyrkiä monin keinoin, aivopesemällä, manipuloimalla, suostuttelemalla ja vakuuttamalla. Paras keino lienee kuitenkin retoriikan opettelu.

Retoriikka on oppi vaikuttamistapojen löytämisestä. Rhetorica-teoksessa Aristoteles puhui jo antiikin Kreikan aikaan kolmesta osa-alueesta: logos, pathos, ethos. Kuuntelijan järkeen ja päättelykykyyn vetoaminen asiallisella argumentaatiolla (logos) on mielestäni vaikuttamisen lähtökohta. Myös vaikuttajan luonne ja olemus (ethos) vaikuttaa siihen, kuinka vakuuttava ja uskottava hän on kuulijoiden silmissä. Puhujan mielentila ja tunteiden ilmaisu (pathos) vaikuttaa myös siihen, kuinka hyvin puhuja saa kuulijat puolelleen.

Kaikilla osa-alueilla itselläni on parannettavaa. Tiedän myös, että asiastaan innostuneilla menee helposti logos, pathos sekä ethos överiksi. Tiedättehän tapaukset, jotka tykittävät niin vahvaa argumentaatiota joka asiaan, että vastapuoli jää täysin altavastaajaksi? Tällaiset paljon lukeneet ihmiset tietävät kaikesta kaiken ja oikein nautiskelevat saadessaan muodostaa toistaan nokkelampia ja akateemisesti pätevämpiä vastauksia (logos-överi). Useat ihmettelevät Timo Soinin suosiota, ja nähdäkseni se perustuu vahvaan ethokseen. Oikeastaan niin vahvaan, että se on alkanut jo muutamissa paneeleissa kääntyä häntä itseään vastaan. Soini on rauhallisuudellaan ja itsearvostuksellaan nostanut itsensä muiden keskustelukumppaneiden yläpuolelle, ja toteuttaa jo liiaksi tätä viestinnällisesti päteväksi osoittautunutta keinoaan ”ottaa tilaa”. Ja paatoksella puhujathan tiedätte! Harmikseni välillä kuulun heihin itsekin, mutta opettelen siitä parhaillaan pois. Usein puhuja on asialleen niin omistautunut, että se saa hänet kiihtymään ja ilmaisemaan asiaan liittyviä tunteitaan liiaksi.

Kuulostaa helpolta. Ei sitten saa syyllistää, moralisoida tai ohjeistaa, ettei ärsytä kuulijaa. Toisaalta, kaikkiahan ei voi miellyttää. Kuulijan kyvykkyyttä älylliseen ajatteluun ei tulisi kyseenalaistaa, tämäpä vasta dilemma ammattisanaston tai sivistyssanojen käytössä. Käyttäessäsi niitä vaikutat ehkä pyrkiväsi ilmaisemaan oman erinomaisuutesi. Jos jätät käyttämättä, saatat selittää asioista liian yksinkertaisesti kuin pienelle lapselle. Lisäksi vaikuttajana olet usein itse niin syvällä omassa aihepiirissäsi, ettet pysty nousemaan toisen asemaan nähdäksesi asiaa hänen näkökulmastaan. Mutta pään silittelylläkään ei ole vaikutusta. Pitäisi pitää pää kylmänä ja keskustella ymmärtävään ja asialliseen sävyyn, vaikka todellisuudessa tekisi mieli lyödä järkeä keskustelukumppanin kalloon.

Vaikka retoriikkasi olisikin kunnossa, riippuu vielä paljon kuulijasta, kuinka viesti menee perille. Itselläni on muutama ystävä, jotka eivät halua keskustella maailman tilasta tai sen tulevaisuudesta, mistään politiikasta tai uutisista. He eivät kuulemma kestä sitä kaikkea, ja haluavat keskittyä omaan elämäänsä. Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei kukaan voi ajatella omaa elämäänsä yksikkönä erillään muusta yhteiskunnasta (onhan kaikki siitä riippuvaisia), ymmärrän silti näitä ystäviäni, jotka eivät halua vaikuttaa tai ottaa viestejä vastaan. Sillä tieto todellakin lisää tuskaa.

Milla Paloniemen Kiroileva Siilikin sen tajuaa.