Mieheni neljän viikon tipaton loppui eilen, hän korkkasi yhden nelosoluen jokaisen tipattoman viikon kunniaksi. Haistoin ihanaa oluen tuoksua hänen hengityksestään nukkumaan mennessä. En kuitenkaan ollut kateellinen hänelle tai harmissani jäätyäni ilman. 

Polkupyöräkausi on paketoitu maahan sataneen lumen vuoksi. Pulloja tuli kerättyä pyörän päältä 62,95€ edestä. Pullojen kerääminen (tai kutsuisin sitä mieluummin pullojen korjaamiseksi kaduilta) jotenkin nolottaa ja hävettää edelleen. Mutta koska ei pidä ajatella liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelee, aion jatkaa tätä projektia ainakin sinne tavoittelemaani sataan euroon asti. Tänäänkin kävelin töihin leijonaviinapullo kädessä ja oluttölkki toisessa. Ihan perus maanantaiaamu. Toimiston ovelle saapuessa olin jo tienannut 65 senttiä.

Kunnallisvaalien äänestysprosentti oli huolestuttavan alhainen. Veikkailevat, että kansalla olisi vaaliväsymys. Itse luulen, ettei kansalla ole uskoa demokratiaan. Kansa ei usko, että äänestämällä voisi vaikuttaa itseä koskeviin päätöksiin. Muistaakseni myös ehdokkaita oli ollut vaikea houkutella ehdolle. Eivätkö hekään usko? Mikähän tässä kuviossa mättää?

Tänään aamuteeveessä haastateltiin erään kaupungin valtuuston puheenjohtajaa ja hänen mietteitä perussuomalaisten saamista lisäpaikoista valtuustossa. Hän totesi, että uudella valtuustolla saadaan varmasti aikaiseksi ihan yhtä hyviä päätöksiä kuin aiemmin. Tätä olenkin miettinyt, onko se melko yhden tekevää, ketä valtuustossa istuu? Meillä on ongelma, ratkaisukeinot ovat tässä ja budjetti tuossa. Ja kun budjetin rajoissa täytyy kuitenkin mennä, niin onko usein olemassa kovin montaa järkevää vaihtoehtoa, joista äänestää sitten puoluekantojen mukaan? Tässä kohtaa varmasti moni, ainakin ensimmäisen kauden valtuutettu, turhaantuu. Miten valtuutettu voi tehdä päätöksiä ajamiensa asioiden puolesta, jos raha kuitenkin määrää poliittiset päätökset? Vai määrääkö se?

Yhdessä asiassa tehty ennakoitua kalliimpi päätös on joka tapauksessa pois jostain muualta. Ja jos ei ole, siirtyy ongelma budjettivajeena seuraavalle valtuustolle. Haluavatko nämä nujerretut entiset idearikkaat vaikuttajat olla tekemässä politiikkaa enää seuraavalla kaudella? (Eduskunta on henkilökohtaisella tasolla jokseenkin eri asia, sillä sieltä saa ihan ”oikean ja täyden palkankin”, mikä sinänsä on kannustavaa poliitikoille.) Toisaalta ainakin omassa vaalipiirissäni riitti paljon jatkavia valtuutettuja ja se antaa lohtua pitkän tähtäimen politiikasta ja kertonee ehkä vastuun ottamisesta. Täytyykin tutkia lisää poliittista päätöksentekoa.

Etukäteen veikkailtiin myös, etteivät ihmiset halua istua kunnanvaltuustoissa nyt, kun kuntaliitokset ovat ajankohtaisia. Päätösten pelätään tulevan eduskunnasta suoraan jättäen kunnanvaltuutetut voimattomiksi. Joutuvat sitten myymään kasvonsa kuntalaisten silmissä. Jälkikäteen kyllä muistetaan, ketä istui valtuustossa kun meidän kunta liittyi naapuriin ja kaikki meni vituiks. No, muistetaanpa varmaan myös se, ketä istui eduskunnassa.

Ei mulla oikeastaan muuta asiaa ollut, kuin se että ei se kunnanvaltuutetun elämäkään varmaan helppoa ole. Siksi voinkin olla iloinen, ettei mun ehdokas päässyt valtuustoon. Kamala vaalien jälkeinen darra, vaikken pisaraakaan ottanut.