Kävin viime vuoden puolella lyhyen keskustelun ystävieni kanssa sivuten taloutta ja tulevaisuutta. Pohdimme mahdollisia järkeviä uravalintoja. Itse en keskittyisi myyntialalle. Perustelin päätöstäni sillä, etten usko talouskasvuun. Mainitsin maailman talouden olevan sellaisessa pisteessä, etten usko sen enää korjaantuvan ja että suunta on vain alaspäin. (Joojoo, eiköhän se oo täällä blogissa jo ehkä kerran mainittu.) Yksi ystävistäni totesi mielipiteeni olevan kamalan masentava ajatus. Toinen totesi, ettei voi jakaa ajatuksiani, sillä heidänkin yrityksessään myyntiluvut vaan nousevat. Kolmas vaihtoi sitten puheenaihetta lennosta, eikä teemaan palattu. Ehdin vain mainita, etteivät kasvavat myyntiluvut ole enää minkään mittari. Kasvavat tai laskevat eurot eivät enää kerro yhteiskunnasta tai hyvinvoinnista mitään.
Tänä aamuna palasin mielessäni tähän keskusteluun ja jatkoin sitä mielessäni. Miksi näkemykseni on niin masentava? En usko talouskasvuun kahdellakaan eri tapaa. Ensimmäinen on aiemminkin käsitelty teema, jonka mukaan ainaisesti ei vain ole mahdollista kasvaa. Maapallon resurssit tulevat vastaan ja rahajärjestelmä koronkoronkorkoineen kompastuu omiin jalkoihinsa.
Toiseksi en usko talouskasvuun todellisena ratkaisuna ongelmiin. Olen lukenut tutkimuksia, jotka näyttävät, ettei Suomen kaltaisessa rikkaassa maassa talouskasvun lisääntymisellä ole enää yhteyttä hyvinvoinnin tai onnellisuuden lisääntymiseen. Suuressa osassa maapalloa ollaan jo samassa tilanteessa ja vain köyhimmissä maissa talouskasvulla on merkitystä ihmisten kokemaan onnellisuuteen. Miksi me siis pyrimme kasvattamaan talouttamme täällä?
Jokainen pieni lisäys taloudellisessa hyvinvoinnissasi parantaa elämäsi laatua suhteessa vähemmän kuin edellinen lisäys. Ruoka on nälkäiselle vastaus kaikkeen. Kun nälkä on taltutettu, ruoasta tulee pikemminkin riesa (tiedän tämän, sillä olen melkein ylipainoinen). Tai mitä ihmettä upporikkaat tekevät enää enemmällä rahalla? He eivät saa sillä enää mitään lisää. Kyllä se omistaminen varmaan on siistiä, kun on jouduttu ostamaan lisää maata, jotta voidaan pidentää 35 keräilyauton autotallia.
Mitäs ongelmia esimerkiksi Suomi on nyt talouskasvulla ratkaisemassa? Työttömyys ja siitä seuraava syrjäytyminen on ollut poliitikkojen puheissa viime aikoina paljon. Syrjäytyminen on yhteydessä terveyteen ja köyhyyteen. Ei suomalaisilla rikkailla ja keskituloisilla mitään ongelmia edes ole. Siis talouskasvullako rikastutamme meidän köyhät? Just juu, näinhän se menee. Rahallahan on tapana mennä köyhien luo.
Talouskasvulla rikastutamme meidän rikkaita. On totta, että näin ollen saattaisi pari almua enemmän löytyä sossunkin kassaan, mutta tämä kasvava tilanne ei ole rakennettu kestämään. Puolestani rikkaat saisivat rikastua hamaan tappiin saakka, mutta kun asialla on kääntöpuolensa. Nimittäin yhteiskunnan eriarvoisuus on juurikin se ongelmia lisäävä tekijä. Tasa-arvon ja hyvinvoinnin yhteydestä voisimme löytää uusia ratkaisuja talouskasvun tilalle. Luen aiheesta nyt kirjaa, joten ehkä voin pian palata aiheeseen ja ratkaista maailman ongelmat!
Eli siis Katainen ja Kokoomus alas! Miksei kukaan vapise kommari-Miljan edessä?
Ps. Ystävät, jotka olivat osallisena tässä keskustelussa: ymmärrän erittäin hyvin halunne sivuuttaa tämä keskustelu pikkujouluillallisella. Peace and love.
