Eräänä syksyisenä iltana sain päähäni parantaa maailmaan. Tai ainakin mullistaa sitä jotenkin. Tai ainakin liikuttaa sitä hieman. Tai ainakin noin teoriassa kertoa, mitä voisi tehdä. Mutta sitten huomasinkin, että vittu ne kaikki teoriathan on jo kirjoitettu. Suurin osa vastauksistakin on jo annettu. Halusin todella tehdä jotain, tällä kertaa opinnäytetyöni muodossa, mutta tajusin ajatuskuvioideni johtavan kerta toisensa jälkeen suureen idealismiin. Ideoihin, ajatuksiin, jotka ovat jo olemassa, mutta joiden toteutuksen kanssa kaltaiseni ihmiset kompuroivat.
Ajatellaanpa esimerkiksi Zeitgeist-ideologiaa, joka ilmaisee huolensa markkinataloudesta johtuvan epätasa-arvon ja luonnon mädäntymisen puolesta. Olisin valmis tartuttamaan kyseisen liikkeen nostamia kyseenalaistuksia jokaiseen ihmiseen, jos se olisi mahdollista. Voisin harkita omistavani elämän työni sille, että saisin edes 10 % ihmisistä kyseenalaistamaan maailman toimintamuotoja. Olemmehan havainneet kautta historian, että massoissa on voimaa. Useimmat maailmaa parantavat ideat olisi toteutettavissa, jos saataisiin kiinnitettyä niihin massojen huomio. Voisinko markkinointialan ihmisenä tehdä asialle jotain? Enpä taida voida – siksi niitä kutsutaankin ideoiksi ja teorioiksi.
Tuskin edes feisbuukkavereistani (joita muuten on 82) 10 % vaivautuu herättelemään asialla itseään. Enkä saattaisi heitä siitä syyttää, pelkästään Zeitgeistin perehdytysopas on 100 sivua, puhumattakaan niistä tuntien dokumenteista. Itse liikkeen jäsenet puolustelevat mielettömiä informaatiopläjäyksiä sillä, että liikkeen idea on nimenomaan saada ihmiset itsensä ajattelemaan ja kyseenalaistamaan. Ei olekaan tarkoitus tarjoilla vastauksia (jos ja kun niitä on) valmiilla tarjottimella. Olen samaa mieltä, hyvä niin. Mutta sitten emme saa massojen huomiota ja voimme unohtaa hienot ideamme. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että suurin osa ihmisistä ei ole edes kiinnostunut näistä asioista. Suurelle osalle ihmisiä ei edes riitä ymmärrys näille asioille. Suurelle osalle ihmisiä riittää, että he vain ovat. Perimmäinen ja ratkaiseva kysymys on asennemuutoksessa, mutta miten saat aikaan asennemuutoksen ihmisissä, jotka eivät kyseenalaista asenteitaan? Sen kun keksisi, tekisi mainostoimistoalaa mullistavan ura/uroteon! (Joka puolestaan edistäisi vapaata markkinataloutta entisestään ja hukuttaisi meidät silloinkin vitsin syvälle siihen itseensä.)
Sillälailla!
Toteammeko nyt, että emme voi tavoittaa massoja, joilla on valtaa muuttaa maailmaa? Toteammeko, ettemme voi muuttaa maailmaa?
No, tässä kohtaa masennuin, juoksin itkien sänkyyn ja uhosin miehelleni tekeväni itsemurhan.
 
Iltana, jolloin myöhäisherännyt idealisti otti 26-vuotiaasta vallan.