Luin Sami Sillanpään kirjoituksen Johda sinä itseäsi (HS 26.2.). Sillanpää kirjoittaa siitä, kuinka jokainen on vastuussa itse onnellisuudestaan. Kaverini oli julkaissut facbookissa Sillanpään jutun Johda sinä itseäsi (HS 26.2.), jossa kerrotaan, että jokainen on vastuussa itse onnellisuudestaan. http://www.hs.fi/paivanlehti/#paakirjoitukset/Johda+sin%C3%A4+itse%C3%A4si/a1361770295884 Olen samaa mieltä. Jokainen vaikeuttaa omaa elämäänsä aivan turhaan puutteellisilla elämäntaidoilla sekä vastaa onnellisuudesta itse ja itselleen. Kiva pointti ihmisten harmaiden arkien keskelle, muistuttaa elämän perspektiiveistä Hesarin pääkirjoituksessa.
Sitten toinen ystävä linkitti tämän jutun uudestaan, tällä kertaa minun fb-seinälleni. Kävin lukemassa jutun uudelleen pohtien samalla, mitä hän ajaa takaa tyrkyttäessään tätä juttua minulle ja olisiko siinä oikeasti nyt jotain suurempaa, josta voisin ammentaa. Kirjoitus oli ajatuksia herättävä, monellakin tapaa. Meinasin sen herättämissä tunnekuohuissani myöhästyä hieronnasta, kun oli pakko saada ensin jäsenneltyä ajatuksia asian suhteen.
Sitten järkytyin. Sillanpää käsittelee asiaa (onnellisuutta, valittamista, vastuunsiirtoa) mielestäni arkisella tasolla. En minä valita (viimeperjantaista kyrpäurpoa lukuun ottamatta) oman elämäni murheista tai syytä niistä yhteiskuntaa! (Minulla on asiat niin hyvin, etten kehtaa niistä valittaa.) Minä valitan yhteiskunnasta ja syytän sen ongelmista vallan kahvassa istuvia rikkaita! Yrittääkö ystäväni nyt vihjailla minulle jotain? Olenko onneton valittaja?
Taidan olla onneton valittaja. Mieleni pursuaa niin usein negatiivisia asioita, että ne masentavat minua aika ajoin ja näistä asioista myös kirjoitan sekä mielelläni niistä myös keskustelisin. Joskin nämä asiat kumpuavat muualta kuin omasta elämästäni, mutta väliäkö sillä. Luin jutun kolmannen kerran ja pohdin edelleen, miten voisin soveltaa Sillanpään mainitsemia elämänohjeita omaan elämääni.
1. ”Päästä irti – älä haudo vihaa sisälläsi.” Opetus, jonka koin jälleen viime perjantain kyrpäurpoa pohtiessani. Asiaan turhautuminen ei ole rakentavaa elämäni kannalta. Ymmärsin tämä perjantaina, ymmärrän tämän yleensä. Teen parhaani asian suhteen.
2. ”Ole kiitollinen –.” Olen erittäin kiitollinen elämästäni. Minulla on niin paljon rikkauksia, että osaan jopa valittaa siitä, kuinka niitä on enemmän kuin tarvitsisin. Heh!
3. ” – keskity hyvään” Opettelen tätä parhaillani. Erään tyypin kanssa olikin puhetta siitä, kuinka uuvuttavaksi elämä voi mennä, jos ei onnistu näkemään asioita positiiviselta kantilta. Tuon keskustelun lomassa päätin alkaa kirjata päivittäisiä positiivisia asioita ylös. Kahdessa viikossa olen onnistunut näitä hyviä asioita listaamaan kännykkäni muistioon. Lista koko komeudessaan tässä: Minulla oli tänään eväänä niin iso appelsiini, ettei sen pala mahtunut kokonaisena suuhun.
4. ”Hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa.” Erittäin viisas ajatus. En vain tiedä, miten tätä voisin toteuttaa paremmin.
5. ”Heittäydy siihen, mihin voit vaikuttaa.” Tätä pyrin tekemään enenevässä määrin. Huolenaiheeni liittyvät pitkälti yhteiskunnallisiin ja ympäristöllisiin teemoihin, joiden taustalla on aina rahapiru. Lähdin heittäytymään asialleni ensin opinnäytetyön muodossa ja nyt olen jatkanut heittäytymistä tutkimalla samoja asioita. Ymmärränhän, että on turha valittaa, jos ei kehittele ratkaisuja ongelmiin. Ratkaisuja on olemassa, ne tarvitsevat vain puolestapuhujia. Siksi liityin vihreisiin ja tunnustelen politiikan kanavaa. Lisäksi olen päättänyt hakea opiskelemaan kestävää kehitystä ja toisena vaihtoehtona sosiaalipolitiikkaa.
6. ”Fuck it – relaa, elämää tämä vain on.” Osaan tämän taidon erityisen hyvin perjantai- ja lauantai-iltaisin.
Tämän ajatusketjun tuloksena siis ymmärsin, että mielessäni mustana möykkynä pyörivät ajatukset (siis ne joista jaksaisin valittaa hamaan tappiin asti) eivät tee minua onnettomaksi. Ne rakentavat elämääni ja vievät minua näköjään huimaa vauhtia eteenpäin. Kannattaa siis kauhistella jatkossakin. Rakentavaa!
Sillanpään kirjoitus on suunnattu länsimaisten rikkauksien masentamille ja kilpailuvietin kautta ahdistuneille yksilöille, jotka eivät oman napansa ympäriltä yletä kyseenalaistamaan omaa elämäänsä. Ihmisille, joiden elämä on kamalaa, mutta vain koska he itse sen niin ajattelevat. Ei siis minulle – tietenkään. Varsinainen koetinkivi tämänkin ajatuksen teemoilta tulee vastaan vasta, kun kohtaan elämässäni jotain OIKEITA vastoinkäymisiä. …vaikka Sillanpää tekstinsä alussa viittaakin turhiin pikkuseikkoihin, kuten bussin lennättämiin loskiin.
Hyvä pointti tähän loppuun lienee kuitenkin erään neljännen ystävän taannoinen heitto koskien elämää: Kuka edes sanoo, että elämän tulisi olla onnellista? Kärsimys on yhtä luonnollinen osa elämää.
