Olin tänään aamulenkillä matojen ja kotiloiden kanssa. Kevät tulee. Pyöräilykausikin on jo alkanut. Olen tässä nyt pohtinut, saako pullonkeruu-urani jatkoa tästä kaudesta. Aamulla hölkkäsin 30 sentin onnen ohi. En ole jättänyt pulloja maahan kylmän viileästi, ilmeenkään värähtämättä. Itse asiassa kauhun sekaisin tuntein olen laskenut, että olen kulkenut jo noin kahden ja puolen eukin ohitse.
Pohdin tätä ääretöntä dilemmaa ääneen miehelleni. Hän pitkällisen harkinnan tuloksena kehotti jättämään pullot keräämättä tällä kaudella. Onhan se tietty vähän rasittavaa, kun pyörän takaritsille on pakattu leirintävehkeet ja pidemmän matkan varusteet, ja sitten pitää pysähdellä puolen kilometrin välein noutamaan tölkkejä pusikosta. Ensimmäinen haaste tulee siinä, miten pyörän saa pysymään pystyssä pullon noudon aikana. Useampaan otteeseen pyörän jalka on pettänyt ja eväsleivät menneet tuusan nuuskaksi. Toinen haaste tulee siinä, miten kuljetat jo valmiiksi täyteen pakatun fillarin päällä pullosäkkiä. Tähän on kehitelty erilaisia pussiviritelmiä, jotka ovat toistaiseksi toimineet ihan hyvin. Pullot vaan pitävät hienoa kilkettä ja räminää, jos ajaa kuopista. Kiusallisin ongelma koituu energiajuomatölkeistä, jotka ovat muurahaisten ja ampiaisten suosikki hengailupaikkoja. Ei liene tarpeellista kertoa, miten tästä koituu minulle ongelmia. Viisainta on kuitenkin se, että ojan pohjalta kerätyt pullot täytyy pantin saamiseksi pestä ennen palauttamista. Yleensä JUOKSEVAN VEDEN ALLA.
Onhan siinä pullojen keruussa hienojakin puolia. Siistin luontoa koko kevät- ja kesäkauden ja tienaan samalla vajaat 70 euroa. Sen riemun määrää ei voi sanoin kuvailla, kun satut kunnon pulloapajalle, ja löydät kerralla jopa seitsemän tölkkiä! Vaikka seitsemän kertaa 15 senttiä tekee sekin vain 1,05€. Sillä ei saa edes yhtä täyttä pulloa kaupasta. Sitten jos vielä verrataan tätä vajaan 70 euron tuottoa pullon keruun myötä rikkoutuneeseen puhelimeen, niin ollaan miinuksella ja pahasti. Ihan vinkkivitosena teillekin, että Nokia ei kestä kuljetusta kaljaa lilluvassa pyörälaukussa.
Taidan kallistua pullonkeruutaukoon ja pidän välivuoden tällä kaudella. Katsoo tilannetta sitten ensi vuonna, nythän suunnitellaan pullopantin nostamistakin. Minä tosin uskon, ettei sillä ole mitään vaikutusta ihmisiin, jotka heittävät pantilliset pullot luontoon. Sentti sinne tai sentti tänne – ketä kiinnostaa? Mielestäni koko panttikäytäntö on vielä aivan lapsen kengissä. Kaikkiin luonnossa hajoamattomiin pakkauksiin pitäisi tehdä pantti, ja ne palautettaisiin kierrätyspisteisiin aivan kuten pullot nyt. Kun perus kotitalous alkaisi kärsiä 200€ kuukausittaista vajetta roskaamisen takia, olisi muutos parempaan taattu!
Nytkin kylämme kierrätyspisteelle oli joku valopää kantanut kevätsiivonsa koko annin. Tämän kun uskalsi tehdä yksi, jo siinä oli seuraavana päivänä toisetkin kamat. Röykkiöittäin siis vaatteita, kenkiä, sisustustavaraa, roskaa – mitä nyt ihmisten vinteiltä löytyy. Hienoa on se, että kyseisellä kierrätyspisteellä on perinteisen pahvin, paperin, lasin ja metallin keräyksen lisäksi UFF-laatikko, jonne vaatteet ja kengät olisi voinut laittaa. Hetken jo suunnittelin meneväni tonkimaan tuota tavaraläjää siinä toivossa, että löydän sieltä jotain henkilöön viittaavaa. Jonkin paperin, joka paljastaa, kuka ne tavarat on siihen käynyt kippaamassa. Ihan vain voidakseni vittuilla hänelle. Ehkä olisin alkanut lähettää hänelle salaisia uhkausrunoja, jotka kertovat siitä, mitä voi tapahtua ihmisille, jotka roskaavat. Tai kenties olisin alkanut lähetellä tasaisella yhden kappaleen viikkotahdilla hylkäämiään tavaroita hänelle takaisin. En ehtinyt toteuttaa kieroa suunnitelmaa ennen kuin roskat oli korjattu kaupungin toimesta pois. Ennen tätä ne ehtivät kuitenkin tuulen ja eläinten avustamana levitä puolen kilometrin säteelle kierrätyspaikasta. So not cool.
Itse asiassa olen kerran jo tehnyt vastaavaa salapoliisin työtä, siitä kuva todisteena. Joku oli heittänyt koko siivousurakkansa lehtiroskikseen cd-levyjä myöten. Tunteeko joku Mika Lehtisen? Jälkikäteen pohdin, että minun tsägälläni puhelin olisi voinut tipahtaa tuonne lehtikeräysastiaan. Siinä olis sitten ollut luontokytällä taas vähän miettimistä, että mitä tuli tehtyä ja miksi. Kallista puuhaa tämä kyttääminen.. Puhelin sinne tai puhelin tänne – ketä kiinnostaa? Kunhan luontoroistot saavat ansaitsemansa mukaan!
