Tyttö pyöräilee kääntäen päätään jatkuvasti puolelta toiselle. Aivan kuin hän etsisi jotain. Pää kääntyilee ja pyöräkin taitaa kulkea pyörätien reunasta toiseen. Kyllä hän selvästi etsii jotain. Sitten hän pysähtyy, parkkeeraa pyöränsä ja kävelee pientareelle. Löysikö hän jotain? Hän kyykistyy ja nostaa käsiinsä jotain… Pullon. Pantillisen tyhjän pullon! Tä! Ihan fiksun näköinen likka kuitenkin..
Pyöräilykauden uudeksi teemaksi olen ottanut 3 000 kilometriä sekä jokaisen vastaantulevan tölkin keräämisen. Asiasta kerrottuani ystäväni kysyi, miten suhtaudun pantittomiin tölkkeihin. Onko lähtökohtani puhtaasti ekologiset vai keräänkö rahaa? Asia jäi auki. Eilen sitten kaivoin fillarin talviteloilta ja lähdin ensimmäiselle matkalle. Fiilis oli erittäin korkealla pienestä veden tihutuksesta huolimatta. Kilsoja pitäisi kerätä tällä kaudella 500 enemmän kuin viimeksi ja todella odotin ensimmäisiä vetoja sekä niitä ihania vuodatettuja hikiä sekä vastatuuleen polkemisen kyyneleitä. Ekalta lenkiltä kotiin palattuani eniten vitutti kaikki.
Jos lähtisin puhtaasti maailman pelastamisen näkökulmasta liikkeelle ja keräisin myös pantittomat pullot eli roskat maasta, en pääsisi pyöräilemään kerralla kahta metriä enempää. Ihmiset näköjään juovat todella paljon virosta tuotua viinaa ja kaljaa. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea muuta ihmiset heittävät luontoon ja kaduille. Miten on mahdollista, että 5 kilsan säteellä oli kaksi hylättyä televisiota? Tai vademeecum-suuvesipullo keskellä katua? Lukuisten karkkipapereiden ja mäkkärikääreiden lisäksi maassa oli pornolehden sivuja, sytkäreitä, hiuslakkapullo, maalipurkki, kahvikuppeja ja hylättyjä vaatteita. Kyllä ihmiset on urpoja. Ei sillä, että Suomen luonnon hyvinvointiin vaikuttaisi ratkaisevasti maahan heitetyt roskat, vaan sillä, että on olemassa ylipäätään tällainen hälläväliä-mentaliteetti. No, näin matkallani sentään kevään ensimmäiset kukkaset sekä ensimmäisen perhosen.
Päätin etten aio kerätä mukaani pantittomia tölkkejä, resurssit ei riitä. Mutta kyllä noista pantillisista jotkut kicksit saa. Ensimmäiset 38km on nyt takana ja niistä nettosin tasan 3 euroa, huikeeta! Nyt sitten kaikille tutuille tiedoksi, että jos näette minut vastaavissa puuhissa, niin voitte edelleen ihan rohkeasti moikata. En ole seonnut. Älkääkä lähettäkö meille ruoka-avustuksia, emme ole köyhiä. Minulla nyt vaan on tämä uusi harrastus muutaman kuukauden. Kokeiluluontoinen juttu.
Vaikka kyllähän tuo pullojen kerääminen hieman totuttelua vaatii. Valitettavasti en ole sellainen ihminen, joka viis veisaa muiden mielipiteistä. Pyrin siihen, mutta en onnistu siinä täysin. Lähellä oli jo totaalinen kasvojen menetys. Näin katuojassa kuvassa olevan aarteen ja siitä kymmenen metrin päästä kaksi muutakin. Harmi kun ne olivat siellä ojassa! Hetken mietin, että tuoltahan ne saisi jollain kepillä nostettua. Siinä pulloa kuvatessani vastaan pyöräili työpaikkani erään sidosryhmän työntekijä, jota näen lähes päivittäin. Huhhhuh, tuumin. Onneksi tilannetajuni on toistaiseksi pettämätön enkä ollut onkimassa pulloa kepin kanssa jorpakosta, kun tämä äijä perheensä kanssa sunnuntaipyöräilyllään moikkaa minulle. AUTS!
Vaikka toisaalta, rakkaan ystäväperheeni mies otti uuden harrastukseni ihan tosissaan vastaan eikä paljoa naureskellut. Hän jopa neuvoi minulle sairaan hyvän pulloapajan, josta löysin kertaheitolla 6 pulloa! Joten jos näet tyhjän pullon jossain, niin lähetä mulle koordinaatit – käyn noukkimassa.
