Olen tässä taas pohdiskellut, miten saisin nostettua yleistä mielialaani. Muutettua ajattelutapaani. Kohennettua elämänasennettani. Suurin osa ihmisistä ajattelee, että elämän tulisi olla pääsääntöisesti mukavaa. Elämään tulisi asennoitua niin, ettei itse olisi oma esteensä kaiken mukavan tiellä. Onhan se ihan loogistakin, sillä onhan se nyt mukavampaa että on mukavaa, kuin että olisi epämukavaa. Ei tästä elämästä jää käteen mitään muuta kuin omat eletyt vuodet, niin on perusteltuakin elää ne ihanasti.

Siihen minäkin pyrin – elämään kivaa elämää. Vaan on se vaikeaa. Juuri minä olen oman itseni tiellä elämän kivuudessa. Onhan se nyt ihmiseltä tyhmää kehitellä itselleen maailman murheita, pyöritellä niitä loputtomiin päässänsä, vaikka olisi kaikki edellytykset elää suhteellisen huoletonta elämää. Mutta mitä voi tehdä, jos ajatukset ovat sisäsyntyisiä ja automaattisia? Voisinko opetella totutuista toimintamalleista pois? Vähän niin kuin anger managementia, muttei sinne päinkään..

Kuitenkin toisaalta kyseenalaistan senkin, että pitäisi ehdoin tahdoin luovuttaa ajatuksilleen vain tehdäkseen omasta elämästään helpomman. Tuskin mikään asia maailmassa olisi koskaan kokenut suurta muutosta, jos maailmassa ei olisi ollut yhtään idealistia. Maailma tarvitsee idealisteja suurine tyhmine ajatuksineen. Idealismissa vaikeinta onkin juuri se, että käsite jo määrittelee itsensä aivan ulapalle: miten voit soveltaa idealismia tähän maailmaan, kun sen vastakohta on realismi? Ei ihme, että monet hienot ihmiset ovat seonneet ajatuksineen, tavalla tai toisella. Ne, jotka ovat onnistuneet tekemään ideoistaan todellisia, ovat hekin pimahtaneet. Heitä kutsutaan diktaattoreiksi. Hitlerkin oli idealisti. En silti väitä, että maailma olisi tarvinnut häntä mihinkään.

Ehkä yritän nostaa itseäni nyt jalustalle. Ehkä yritän perustella, että olen juuri tällaisena aivan yhtä hyvä ja aivan yhtä arvokkaan elämän elävä ihminen, kuin kaikki muutkin. Ehkä yritän perustella ankeuttani. Silti täytyy myöntää, että toivoisin pääseväni helpommalla. Mutta kuka tästä elämästä helpolla selviää.. Ehkä saankin aivohalvauksen, eikä tarvitse enää ajatella. Koskaan. Mitään. Olisit siis kiitollinen näistäkin ajatuksista. Olisit onnellinen. Kyseenalaistamatta. Lopeta tämä kappale. Vaikutat skitsofreeniselta lukijallesi.

Joka tapauksessa pyristelen sen eteen, että voisin nauttia elämästä enemmän ja olla yksinkertaisempi tyyppi. Uskon edelleen, että tasapainoisessa kehossa on terveempi mieli. Siksi olen tehnyt hyviä suunnitelmia terveellisemmästä elämäntavasta. Ollaan lähdössä päiväksi Tukholmaan ja ostettiin matkaliput myös meidän fillareille. Mikäs sen ihanampaa, kuin mennä päiväksi pyöräilemään ja ottaa hieman etäisyyttä arkeen? Ajattelin, että yhdessä maailman ihanimman miehen kanssa pyöräilemme itsemme tainnoksiin aurinkoisessa Tukholmassa. Ehkä pysähdymme välillä meren rantaan kahville, syömme piknikin ulkona – onhan Tukholma sen verran etelämpänä, että siellä on varmasti kevät jo paljon pidemmällä kuin täällä! Sitten luin säätiedotuksen. Koko viikko muuten erittäin aurinkoista, mutta meidän päivälle luvattu pelkkää lumisadetta ja jäätävää ilmastoa. Niin ivallista, että naurattaa. :) :)