Kyllä on taas vähän stressannut. Eilen aamulla välikatosta kuului hiirien rapinaa, illalla keittiössä haisi hieman homeelle ja aamulla hortonomi tiesi kertoa telkkarissa, että kaikki mädät omenat ja kasvit olisi syytä kerätä pois lumen alta. Kaiken tämän tilasin pankin epäeettisellä lainarahalla. On tämä omakotiunelma niin ihana!

Lisää siis tekemistä to do –listoillemme. Minulla on omani, miehelläni oma ja sitten on vielä se kolmas lista, jossa on yhdessä suoritettavat askareet. Listoilla on kaikkea talon ylläpitämiseen liittyvää puuhastelua, kuten liesituulettimen ja sadekourujen putsausta sekä vähemmän olennaista, kuten taulujen kiinnittämistä seinään jo heti näin kahden vuoden asustelun jälkeen. Pikkupuuhastelua jokaiseen vapaaseen viitsimisen rakoon.

Mutta se aamutv:n hortonomi oli kyllä viimeinen pisara, viimeinen naula tähän to do listojen ikuisesti pitenevään arkkuun. Vittu soikoon, ja soikin! Kyllä ihmistä ahdistaa, kun joka toinen lause alkaa konditionaaliverbillä PITÄISI, mutta aikaa ei ole nimeksikään. Kumma juttu, juurikin perjantaina baarissa bändin musisointia odottaessa vaihdettiin ystävän kanssa kuulumisia ja kerroin ihmetteleväni nykyistä maailmanmenoani. Olin tehnyt oikein laskelmat. Minulla menee 8 tuntia töissä, 2 tuntia liikunnassa ja liikkumisessa, 8 nukkuessa – mihin ihmeeseen käytän siis vuorokauden kaikki loput 6 tuntia? No joo, tunti päivän talousaskareisiin, tunti meikkaamiseen ja peseytymiseen, tunti ruoanlaittoon ja syömiseen. Tunti elokuvan äärellä, joskus jopa kaksi. Johonkin ne vaan hukkuu.

Olen tehnyt periaatepäätöksen, että liikunnasta ja rentoutumisesta en mielenterveyteni uhalla tingi. Arki on hienosti balanssissa ja silti on muka niin hirveä kiire ja kaikki hommat kesken. Puhumattakaan siitä, kuinka tämä elämä valuu sormieni lävitse, kun päivä on ohi ennen kuin se ehti edes alkaa… Ja sitten jotkut sukulaiset kehtaavat vielä painostaa lapsien tekemiseen, ai siis mihin väliin?

Jos nyt katsotaan niitä tosiasioita silmiin ja otetaan se järki käteen. Minulla on lähes kaikkea, mitä olen toivonut. Minulla on aivan kaikki välttämätön ja hurjasti yli. Olisi loukkaus länsimaiselle hyvinvoinnille olla nauttimatta siitä. Miten kehtaisin valittaa ajan puutteesta omassa ihanassa elämässäni, kun toiset käyttävät kaiken aikansa selviytymiseen ja elossa pysymiseen? Kai sekin on jo länsimainen klisee, verrata nyt omaa hyvinvointia huono-osaisten oloihin. Mutta se nyt sattuu vaan olemaan hitsin hyvä lähtökohta.

Tämän jutun juonena otan elämäni teemaksi tehdä enemmän kivoja asioita ja kaivaa niistä tyhmistä asioista ilot esiin. Joskus voisi tehdä vain sen välttämättömimmän ja nautiskella minimaalisen pikkuruisista saavutuksista. Suorittamisen savotta on syvältä. Mitä väliä sillä on, että meillä on edelleen vessassa talon edellisten asukkaiden nimillä varustettu pyyhenaulakko?  

Pysähdy, idiootti! Sinulla on tyhjiä ongelmia.