Arvoisat lukijani,
Seuraa Millin juttusarja rahasta, osa 1. Lähteenä käytän Jani Laasosen kirjaa, johon on laitettu loogisessa järjestyksessä se, mitä minä halua kaikkien tietävän rahasta. Siksi, että niille ajatuksille johjautuu minun maailmankatsomukseni. Uskaltaisin luvata, että tiivistän sanomani alle kymmeneen eri osaan. Saattaa myös olla, että huijaan teitä lukemaan lisää. Kuin personal trainer kannustaessaan: ja vielä viisi, viisi, neljä, kolme, kaksi, kaksi, kaksi, kaksi, yksi ja vielä yks. Ja vielä yks! Pyrin pysymään kohtuudessa vain säästääkseni teitä. Lisäksi lupaan bloggailuni kannalta jotain hyvinkin riskialtista: mikäli 20 henkilöä fb:ssa osoittaa lukevansa nämä rahakirjoitukset (jokaisen), vaikenen rahateemasta blogin puolella puoleksi vuodeksi kokonaan. Sen sijaan kirjoitan puolen vuoden ajan teemoista, joista te oikeasti haluatte lukea. Päätös on teidän, let’s go!
Alun perin raha on syntynyt vaihdonvälineeksi. Huomattiin, että omavaraistalous oli erittäin haastavaa, sillä kaikki tarpeet oli valmistettava itse: metsästettävä ruoka, kehiteltävä ansat riistalle, viljeltävä, leivottava, rakennettava suoja ja tehdä jopa työkalut rakentamiseen. Edelleen on kai pätevää väittää, että jos täytyy tehdä montaa hommaa, ei voi tulla erityisen hyväksi yhdessäkään. Tästä ajatuksesta lähti myös vaihdantatalous. Oli kaikille kannattavampaa, jos kalastaja pystyi keskittymään kalan hankintaan, viljelijä kasvatukseen ja seppä takomiseen. Kalastaja sai taidon kehityttyä suuremmat saaliit, joita pystyi vaihtamaan viljaan sekä sepän työkaluihin, ja päinvastoin. Kun yksi hoiti sen, minkä parhaiten osasi, parani kaikkien hyvinvoinnin taso. Hyödykkeiden laatu ja määrä kasvoi. Hieno, ja kenties ratkaiseva kehitysaskel kohti hyvinvointia?
Vaihdantatalous oli kuitenkin erityisen haasteellista. Jos mylläri halusi vaihtaa ylimääräiset jauhonsa vaikkapa kalaan, mutta kalastaja tarvitsikin vaihtonsa vastineeksi suolaa kaloilleen, oli myllärin ensin löydettävä suolan valmistaja, joka suostuisi vaihtamaan suolan jauhoihin, ennen kuin hän saattoi mennä kalastajan luo suolan kanssa saadakseen kalaa. Vaihtotalouden hitauden ja kömpelyyden takia syntyi tarve yhteiselle vaihdon välineelle, arvon mitalle. Syntyi tarve rahalle.
Piti luoda sellainen vaihdon väline, jonka arvon kaikki tunnustaisivat ja joka kävisi maksuksi kaikkialla, jossa vaihtoa harjoitettiin. Ihmiselle luontaista arvoa on hengitysilmalla, ravinnolla, suojalla ja vedellä. Mikään näistä ei kuitenkaan käynyt vaihdon välineeksi. Hengitysilmasta ei ollut pulaa, sitä oli saatavilla kaikkialla. Ruoka oli helposti pilaantuvaa, eikä niin ollen säilyttänyt arvoaan. Vesikin haihtuu ja pilaantuu. Ymmärrettiin, että raha (vaihdon väline) ei saisi ruostua, kasvaa, kutistua, homehtua, vettyä, haihtua tai maatua. Sen piti olla niukka resurssi, jottei sen arvostus hiipuisi. Kokeiltiin oravannahkaa, hampaita, helmiä, miekkoja, pääkalloja ja simpukankuoria. Yksi väline kuitenkin oli yli muiden – kulta. Kullan heikkous oli tosin siinä, ettei sillä ollut mitään luontaista arvoa ihmiselle, sitä ei voinut juoda, syödä eikä hengittää. Kullan arvo syntyi sen kauneudesta ja harvinaisuudesta. Kullasta tuli lyömätön vaihdon väline, harvinaisuudellaan se kiehtoi ihmisiä kulttuurista riippumatta. Pienikin määrä kultaa oli arvokasta ja se teki suurenkin omaisuuden helposti mukana kannettavaksi.
Kulta onnistui vaihdon välineenä. Sen arvon pysyvyyttä kuvastanee se, että jo muutaman tuhannen vuoden ajan 31 grammalla kultaa on ollut mahdollista teettää räätälillä hyvälaatuinen miesten puku. Näin on myös nykyisin. Silti kullalla ei edelleenkään ole materiaalina ihmiselle arvoa. Jos nyt joutuisin yksin kylmään, pimeään autiomaahan ilman ruokaa, mitä tekisin siellä kultakimpaleella? Kullan arvo perustuu siis ihmisten sopimukseen sen arvosta. Kulta ja raha ovat arvokkaita ainoastaan niin kauan kuin ihmiset siihen uskovat.
Hyvä juttu? Kyllä, tähän asti historiaa rahan keksimisen, kullan käyttäminen on parantanut ihmiskunnan elämänlaatua sen mahdollistaessa yksilön keskittymisen omaan osaamisalueeseen. Rahan keksimisen myötä meillä on ollut laadukkaampia hyödykkeitä. Mutta miten tässä mentiinkään vikaan? Siitä arvoituksellisesti seuraavassa jaksossa. Ette malta odottaa, ettehän?!
