Mikä näissä rahakirjoituksissa olikaan pointtina? Minulla oli tarve perustella teille, miksi ajattelen maailmasta niin kuin ajattelen. Jos katson itseäni teidän näkökulmasta, näen pessimistin, joka ei usko tulevaisuuteen, joka ei usko oikein mihinkään. Huolimatta siitä, että saattaisin olla perusnegatiivinen luonne, on minulla kuitenkin syyni ajatella maailman menosta niin kuin ajattelen. Ihan siis järkeä käyttäen.
Tulevaisuus on minulle musta niin kauan, kun nykyinen rahatalous pyörii tällaisenaan. Jos markkinataloudessa on jotain hyvää kilpailun tuoman kehityksen myötä, on siinä aina enemmän muuta pahaa. Nykyinen talousjärjestelmämme palvelee parhaiten rikkaita, eikä se tule tällaisenaan koskaan mahdollistamaan tasa-arvoa. Siihen kuuluvat mekanismit ylläpitävät maailmamme ongelmia. Siksi toivon, että ihmiset tutustuisivat asiaan perin pohjin. Koska mitä useampi ymmärtää, mistä rahassa on kysymys, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on muuttaa maailmaa parempaan suuntaan. Vaikka en itsekään ole varsinaisesti viisas, toivon, että herätin mielenkiintoa edes hitusen. Tosin tarinan alku oli paljon vauhdikkaampi. Osassa 10/10 lohduttaudun, että tekstin lukee kuitenkin luotettavat äiti ja paras ystäväni.
Tämä rahajuttu perustelee myös sitä, miksi haluaisin minimoida oman kulutukseni. Jos asuisin asuntovaunussa metsässä mahdollisimman vähän kuluttaen, olisin oikea luonnon ystävä sekä irti siitä paineesta, jota työelämä ja lainojen maksu meille tuottaa. En ajatellut koskaan heittäytyä hyödyttömäksi yhteiskunnalle. Voisin kuvitella eläväni sosiaaliturvalla, mutta varmasti tekisin yhteiskunnallisesti merkitsevää vapaaehtoistyötä tai edistäisin jotain järjestötoimintaa. Hoitaisin oman velvollisuuteni maapalloa kohtaan. En käyttäisi enempää kuin mitä todella tarvitsen. Käytännössä haistattaisin pitkälti paskat koko rahalle.
Aiheeseen liittyen nyt voidaankin ottaa katsaus vuoteeni 2013, jonka julistin tammikuussa antikuluttamisen teemavuodeksi. Pikkuhousut on ihan yhtä reikäisiä nyt kuin mitä tuolloin vuosi takaperin julistin. Varmasti olen ostanut jotain turhaakin, kuten pyöräilytakin, mutta sen ostamiseen minut harhautettiin. Vuosi on kulunut enemmänkin uutta elämäntapaa sisäistäen kuin suuria uhrauksia tehden. Samalla linjalla siis jatketaan. Olen tottunut syytämään ylimääräiset rahani viiniin, ja ensi vuonna tulee tiukat paikat, sillä en ajatellut laittaa rahaa siihenkään. Voi kamala, mihin tässä vielä joudutaan – hukun ilmeisesti rahaan ensi vuonna!
Oman tulevaisuuteni kannalta rohkaisevaa on, että olen oppinut ymmärtämään asioiden kypsymisen merkityksen. Hyvänä esimerkkinä voidaan ajatella nyt tätä kaavailemaani vuoden tipattomuutta. Olen pohtinut ja haaveillut siitä kauan, mutta minulla ei ole yksinkertaisesti ollut pokkaa tarttua ajatukseen. Minua on pelottanut ja hämmentänyt koko ajatus (vaan alkoholistit kokee tarvetta irrottautua viinasta, niinkö?), enkä uskonut koskaan tekeväni niin. Mutta niinpä vaan tuli tämäkin päivä, jolloin päätöksen tein. Se rohkaisee omaa tulevaisuuttani: ehkä jonain päivänä olen niin kypsynyt, että luovun rahasta ja sen tuomasta kaikesta ”ihanasta”. Näihin toiveikkaisiin tunnelmiin lienee hyvä päättää tämä blogivuosi.
Rakkain terveisin,
Raitistuva porhonne.
PS. Lupailin, että jos 20 lukee rahatarinointini, vaikenen teemasta ensi vuodeksi ja kirjoitan teidän toiveteemoista. Nyt olisi siis saumaa ilmoittautua ja toivoa – jotain hassua ja pinnallista, pliiis. Haluan laajentaa elämänpiiriäni!
