Olen pyöritellyt tätä kirjoitusta monta tovia ja tullut siihen tulokseen, että haukkasinpa taas palan kakkua. Nämä raha-asiat eivät toki ole niin monimutkaisia, kuin saattaisi kuvitella. Mutta niiden kokonaisuuksien tiivistäminen blogikirjoitukseen käyttäen kansantajuisia termejä on hyvinkin haasteellista. Nyt kun on paneuduttu hieman siihen, mihin tarpeeseen raha aikanaan syntyi ja missä kohtaa sen käyttö vinoutui, voidaan tarkastella, mitä raha nykyisin on. Kaikki tiedämme, mitä rahalla saa ja millaista osaa se näyttelee elämässämme. Ei siis mietitä sitä, miksi käytämme nykyisin rahaa. Tarkastellaan sitä, miten se raha käytännössä syntyy ja kulkee.
Nykyään raha ei ole enää sidottu kultaan. Raha luodaan velkoina eli lainoina pankkijärjestelmässä. Pankit luovat uutta rahaa siinä kohtaa, kun ne määrittelevät takaisin maksettavan koron määrän. Kun sinulle kirjataan velan lisäksi takaisin maksettava korko, on pankki tyhjästä nyhjäissyt uutta rahaa järjestelmään. Vain kirjaamalla ylös, että olet nyt velkasi lisäksi velkaa myös koron verran. Ja mikä mielenkiintoisempaa: pankki voi käytännössä lainata sinulle summan, jota sillä ei ole vielä edes hallinnassaan. Ja tämä on täysin laillista toimintaa. (Kiinnostuessasi asiasta, voit käydä lukemassa kuinka se on käytännössä mahdollista täältä )
Pankeilla on kyllä vähimmäisvarantovaatimus 1 %, mikä tarkoittaa, että pankilla on oltava vähintään tämä osuus shekkitilillään ja sen verran pankin on pystyttävä maksamaan asiakkailleen käteisenä talletuksia. Miten tämä mielestäsi turvaa talletuksemme?
Mikä määrittää sen paljon meillä on rahaa ylipäätään? Keskuspankit päättävät ohjauskorosta, joka vaikuttaa siihen kuinka paljon joudumme velastamme maksamaan. Koska lähes kaikki raha tulee kiertoon velasta, liikkeellä olevan rahan määrä riippuu siitä, kuinka paljon olemme valmiita maksamaan korkoa saadaksemme lainoja. Kun laina on kallista, eli korot ovat ylhäällä, lainaamme vähemmän ja rahaa on kierrossa vähemmän. Tällöin myös työpaikkoja on vähemmän, ja ostamme vähemmän. Kun laina on halpaa, otamme helpommin lainaa ja näin ollen myös tuhlaamme enemmän. Näillä keskuspankeilla on siis valta vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämään vain päättämällä ohjauskorosta.
Miksi keskuspankki sitten ohjailee kierrossa olevan rahan määrää ohjauskorolla? Miksi se ohjailee meitä lasku- ja nousukausiin? Ohjauskorolla pyritään vaikuttamaan siihen, että rahaa olisi oikea määrä liikkeellä, ei liikaa tai liian vähän. Jos rahan määrän annettaisiin vain kasvaa, tulisi inflaatio ja rahan arvo laskisi. Rahan on myös pakko kiertää koko ajan, jos se ei kiertäisi, ei syntyisi uusia lainoja, eli uutta rahaa. Uutta rahaa on synnyttävä, jotta voisimme maksaa jollain vanhoja velkojamme. Velan luonteen takia talouden on pakko kasvaa, koko ajan hamaan tappiinsa asti. Onko se mahdollista? Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessamme, sillä kasvu vaatii lisääntyvää kulutusta?
En väitä, että ohjauskorkoa olisi säätelemässä joku yksittäinen herra Porho sikari suussaan. Toki ohjauskorkoon vaikuttaa myös toiset taloudet tekijät, kuten pörssikurssit. Mutta silti taloutta ohjailee pyramidin huipulta ne harvat, joilla on valtaa, eli rahaa (eli useat herra ja rouvat Porhot). Ensi jaksossa voisimmekin tutkailla, kuinka hieno juttu onkaan pörssi ja rahoitusmarkkinat, ja mitä tekemistä niillä on sen tarpeen kanssa, jolle raha aikanaan syntyi.
Tämän kirjoituksen pointtina oli ymmärtää rahan eli velan luonne: Velkaa on aina enemmän kuin olemassa olevaa rahaa velan takaisin maksuun, sillä uusiin lainoihin, joilla maksetaan vanhoja velkoja ja niiden korkoja, liitetään aina korko. Velkakierre on jatkuva. Kaikkea velkaa ei voida koskaan maksaa pois.
